Jutut Hämeenlinna

Luiza herättää lasin eloon väreillään yhden naisen akryylimaalaustyöpajassa

Luiza Lehtisen työpöytä notkuu pieniä maalipurkkeja. Parhaat akryylimaalit hän on tilannut Venäjältä. Lehtinen jakaa kuvia lasimaalausharrastuksestaan Instagramissa Samskara_Art- ja Facebookissa Samaskara Art -tileillään.

Omakotitalon kuistilla on vastassa värikäs nainen. Hänellä on yllään oranssi paita ja vaaleanpunainen mekko täynnä pieniä kukkia.

Kynsissä ja luomissa on vaaleanpunaista, ja teekuppiin kaadetaan hetkeä myöhemmin oman pihan yrteistä haudutettua teetä.

Nainen on Luiza Lehtinen, ja hän rakastaa värejä. Niillä hän herättää eloon myös lasimaalaustyönsä.

Lehtinen törmäsi lasimaalaukseen viime kesänä nettiä selatessaan.

– Ajattelin, että onpa kaunista, ehkä minäkin haluan tehdä tätä. Aloitin lautasista, hän kertoo.

Lehtinen on hionut tekniikkaansa hiljalleen. Kursseja hän ei ole käynyt, mutta käytäntö on opettanut, että käden liikkeen on oltava sulava, jotta jälki on kaunista.

– Kaikkein vaikeinta on pitää käsi tasaisena, kun samalla on tehtävä mahdollisimman pitkiä viivoja.

Värien runsas käyttö on lapsesta asti maalanneelle ja piirtäneelle Lehtiselle luontevaa. Aluksi niiden sommittelu ei kuitenkaan ollut ihan helppoa. Yhteen korkeaan lyhtyyn Lehtinen sotki värejä värien perään.

– Ajattelin jo, että voi ei, mikä sirkus. Meinasin jo heittää koko työn pois, mutta kun kasasin lyhdyn, valo heijasti upeasti laseista läpi, hän nauraa.

Sittemmin Lehtinen on oppinut luottamaan omaan silmäänsä. Hänellä on myös tavoite.

– Haluan lisätä suomalaisiin pimeisiin syys- ja talvi-iltoihin pehmeää valoa ja lämpimiä värejä.

Suomeen vuonna 2010 Venäjältä muuttanut Lehtinen on ihastunut geometrisen tarkkoihin toistoihin, marokkolaisiin ja egyptiläisiin kuvioihin. Hän ei aina itsekään tiedä, mistä ideoita putkahtelee mieleen.

– Kun saan inspiraation, voin tehdä työn kerralla valmiiksi. Jos taas innostus lopahtaa, voi mennä kuukausia, ennen kuin on valmista.

Ensin Lehtinen piirtää kuviot puhtaalle paperille, joka asetetaan lasin alle malliksi. Ääriviivojen maalauksen jälkeen on itse kuvioiden värittämisen vuoro.

Lasimaali kuivuu vähintään vuorokauden, joten ennen käyttöön ottoa on maltettava.

Lasia koristavien suunnittelu ja hahmottaminen on tarkkaa työtä.

– Ennen kuin maalaa vetoakaan, on laskettava jokaisen kuvion paikka tarkasti, jotta osat yhdistyvät oikein. Ihan peruskoulungeometrialla näitä laskuja ei lasketa.

Pienten osien maalaaminen on työläintä. Työtä helpottaakseen Lehtinen vaihtoi ohuen pensselin kapeakärkiseen grillitikkuun.

– Kerran ajattelin, että teen nopeasti jotain pientä, mutta toisin kävi. Pikkutarkka tekeminen on hidasta.

Lasimaljoja, -lautasia ja lyhtyjä on tarttunut mukaan kirpputoreilta.

Kun Lehtinen etsii uusia maalattavia pintoja, esineen muoto ratkaisee. Lehtinen välttelee liian koristeellisia pintoja, esimerkiksi koristeellisia lyhtyjä.

Jos muoto ei iske, esine jää ostamatta. Maalaamiseen puhdas ja kirkas pinta on paras.

Taide antaa Lehtiselle samanlaisen hengähdystauon kuin jooga ja meditaatio.

– Kun uppoudut tiibetiläisiin symboleihin, sitä vain tekee ja tekee, ja jossain vaiheessa huomaat, että aikaa on kulunut vaikka kuinka paljon ja työ on valmis.

Lehtinen puhuu harrastuksesta, ainakin toistaiseksi. Työt ovat herättäneet ihastusta, mutta ainakaan vielä Lehtinen ei ole keskittynyt niiden markkinointiin.

– Ehkä joskus. Viime jouluna olin jo joulumarkkinoilla. Toki työt ovat myytävänä muulloinkin.

Lehtinen etsii jatkuvasti uusia suuntia. Seuraavaksi hän saattaa työstää vaneri- tai puupohjalle mandaloita, meditoinnin apuvälineinä käytettäviä symboleita.

– Voimamandala sopisi vaikka joogahuoneen koristeeksi tai muuksi sisustukseksi.

Hän on jo kokeillut peilin reunusten koristelua.

– Kotihan on täynnä asioita, joita voisi koristella.

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31