Jutut

Lukupiirissä jaetaan ilot ja surut

Kimppakammarin ovesta astuu pakkasaamuna punanenäisiä lukupiiriläisiä, mutta ohjaajan Hilkka Sipilän lämpimässä halauksessa kylmyys katoaa sen siliän.

Runo-, luku- ja keskustelupiiri on kokoontunut Rengon kirkonkylässä jo ainakin kolmenkymmenen vuoden ajan. Aiemmin paikkana oli Osuuspankki, viime syksynä tila vaihtui Kimppakammariksi.

Maaliskuun ensimmäisessä tapaamisessa pöydän ääreen istahtivat ohjaaja Hilkka Sipilän lisäksi Mirja Koskinen, Elvi Jokinen, Anja Raunio, Aulikki Pulkki, Liidia Petäjä ja Into Ivaska. Tavallisesti osallistujia on muutama enemmän.

Parin tunnin mittaisessa piirissä joka toinen viikko ryhmä lukee Sipilän tuomia tekstejä ja keskustelee niistä ja kaikesta muustakin elämänmenosta. Välillä juodaan kahvit.

– Jokaisella on omat ilonsa ja surunsa. Tekstien kautta voimme elää niitä yhdessä. Tunteet saavat olla mukana koko ajan, Sipilä sanoo.

Jokaiseen tapaamiseen Sipilä tuo jonkin teeman, joka ei välttämättä ole tietty kirjailija. Esimerkiksi tähän aikaan vuodesta aiheena voivat olla kevätrunot.

Hilkka Sipilä ja Mirja Koskinen palasivat eläkepäivilleen synnyinpitäjäänsä Renkoon seitsemän vuotta sitten. Anja Raunio on Sipilän vanhoja nuoruusvuosien ystäviä.

Petäjä on muuttanut Suomeen Virosta 26 vuotta sitten. Hän nauraa, että hän ei ihan vielä ole renkolainen, sillä hän on kuullut, että pitäjässä on asuttava vähintään 40 vuotta, ennen kuin katsotaan renkolaiseksi.

– Tämä piiri on minulle hyvin tärkeä, oikea löytö. Pystyn täällä tutustumaan muihin ihmisiin. On ihmeellistä, miten meidän ajatusmaailmamme on samanlainen, vaikka olemme syntyneet eri maassa. Meillä on oikein mainio johtaja ja lämmin henki yhdessä, hän sanoo.

Into Ivaska on porukan tuorein jäsen mutta iältään vanhin, 96-vuotias. Hänen puheessaan kuuluu vielä karjalan murre. Muut sanovat, että Into lukee tekstejä kuin vettä vaan.

Aulikki Pulkki taas on perinyt piiriin osallistumisen äidiltään, joka kävi tapaamisissa monet vuodet.

– Äiti oli innokas runojen lukija, ja hän myös esitti niitä. Hänkin koki lukupiirin tosi tärkeäksi. Täällä me parannamme yhdessä maailmaa mennen tullen, ja välillä tuntuu, että kaksi tuntia ei riitä mihinkään, Pulkki hymyilee.

Elvi Koskinen sanoo tulevansa oikein mielellään toisten joukkoon, sillä kotona saa olla ihan tarpeeksi yksin.

Mirja Koskinen muutti seitsemän vuotta sitten Tervakoskelta Renkoon pojan lähelle asumaan. Myös hän sanoo piirin olevan tärkeä ystävien tapaamisen ja virkistymisen hetki.

Nyt pääsiäisen alla koululaisia on tulossa vierailulle ja tekemään koristeita ryhmän kanssa. Kesäksi piiri vetäytyy tauolle, mutta silloin Vapaaehtoiskeskus Pysäkki vetää renkolaisille erilaisia pelejä.

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31