Jutut Hämeenlinna

Maija Kajannon esikoisteos on kepeä kirja kolmikymppisten kamppailusta ja uupumisesta työelämässä

Maija Kajanto piipahti Sibeliuspuiston tutuissa maisemissa entisen opinahjonsa tuntumassa. "Jokaisella on vuorokaudessa käytettävissään vain 24 tuntia. Elämä on valintoja, ja jos aika on kortilla, silloin täytyy miettiä, mikä on oikeasti tärkeää", itsekin ruuhkavuosia elävä Kajanto puntaroi. Kuva: Heli Karttunen
Maija Kajanto piipahti Sibeliuspuiston tutuissa maisemissa entisen opinahjonsa tuntumassa. "Jokaisella on vuorokaudessa käytettävissään vain 24 tuntia. Elämä on valintoja, ja jos aika on kortilla, silloin täytyy miettiä, mikä on oikeasti tärkeää", itsekin ruuhkavuosia elävä Kajanto puntaroi. Kuva: Heli Karttunen

Maija Kajannon vastikään julkaistu Mittoja ja tilaustöitä kertoo työelämän paineista, rintamiestalon remontoimisesta ja rakkaudesta. Päähenkilönä on mainostoimiston stressaantunut projektipäällikkö, joka tasapainoilee työelämän jatkuvasti kasvaneissa paineissa.

Hämeenlinnalaislähtöinen Kajanto asuu ja työskentelee Helsingissä.

Kuinka paljon kirjassa on omia kokemuksia?

– Maailma on tunnistettava, on helppo kirjoittaa työelämästä, minkä tuntee. Tässä kirjassa on esimerkkejä todellisuudesta, mutta ei mitään täysin omakohtaista.

Mikä sai kirjoittamaan juuri työelämästä ja sen kovista paineista?

– Työelämän tahti on kiihtynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana etenkin media-alalla. Myös osaamisvaatimukset ovat kasvaneet. Loppuun palaminen tuntuu olevan arkipäivää kolmikymppisten urakehityksessä, ja se ei todellakaan ole mikään tavoittelemisen arvoinen tila.

Millaisena näet nykyisen työelämän vaatimustason?

– Mielestäni tämä on iso ongelma. Niillä taidoilla, joilla vielä vuosituhannen alkupuolella sai työpaikan, ei nykyisin pääse edes harjoittelijaksi. Nyt pitää olla superosaaja ja koko ajan tulee uutta opeteltavaa, mikä kuormittaa valtavasti. Moni elää samalla ruuhkavuosia ja ylittää omat voimavaransa. Itselläni on mukava työ ja joustava työnantaja – teen tällä hetkellä 80-prosenttista työaikaa – mutta silti tuntuu, että kovalevyllä on ruuhkaa ja aika ei riitä.

Miksi valitsit tyylilajiksi huumorin?

– Kirjassani on vakava aihe, mutta halusin käsitellä sitä kevyellä otteella. Olen itse lukenut tosi paljon chick lit – ja viihdekirjallisuutta. Halusin tulla viihdekaapista ulos. Suomessa realismin perinne on hyvin vahvaa, mutta harva kehuu lukeneensa viihdettä. Lasten- ja nuorten- sekä viihdekirjallisuus ovat aliarvostettuja. Kaikki kunnia klassikoille, mutta pitäisi olla ok lukea myös kevyempää kirjallisuutta. Halusin kirjoittaa kirjan, jossa ei käsitellä vakavia poliittisia kysymyksiä, tulehtunutta äitisuhdetta eikä fyysistä väkivaltaa, vaan kerrotaan vetävällä otteella tavallisista arkipäivän asioista. Kepeä hyvän mielen kirja on minun juttuni.

Millainen kirjoittamisprosessi oli?

– Vuonna 2011 mursin nilkkani. Se leikattiin seuraavana keväänä ja jouduin pakkolepoon. Olin jo pitkään kypsytellyt ajatusta omasta kirjasta ja silloin polkaisin kasaan ensimmäisen käsikirjoituksen. Ensimmäinen kustantamo hylkäsi käsikirjoituksen, toinen pyysi minua kirjoittamaan jutun uudesta näkökulmasta. Tein sen, mutta kun valmista tuli, ei lopputulos kelvannut kustantamolle. Sitten löytyi kustantamo Myllylahti, joka luki molemmat versiot ja pyysi minua kirjoittamaan vielä kolmannen. Olin viime vuonna kolme kuukautta virkavapaalla ja viimeistelin käsikirjoituksen silloin. Tammikuussa kustantaja soitti ja tarjosi sopimusta. Olen lopputulokseen tosi tyytyväinen.

Miksi juuri kirja?

– Olen ammatikseni tuottanut tekstejä, joten kirjoittaminen on luontevaa. En tiedä, mikä hulluuskohtaus se oli, mutta minulla on lapsuudesta asti ollut haaveena kirjoittaa kirja. Tämä oli tällainen nelikymppislahja itselleni. Kirjan julkaiseminen kuitenkin muutti elämää jollain lailla. Tietty näköalattomuuden tunne helpotti. Tuli tunne, että tässä on vielä paljon tarjottavaa ja opittavaa.

Kenelle teos on tarkoitettu?

– Uskon, että suurin osa tämän päivän työelämässä olevista löytää tästä samaistumispintaa. Kirjassa käsitellään myös rintamamiestalon remontointia, josta minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta olen aiemmin työskennellyt rakennus- ja remontointialan lehdessä, joten aihe on tullut tutuksi.

Onko kenties jatkoa luvassa?

– Jos esikoisteos myy, kirjoittaisin hirveän mielelläni sille jatko-osan. Siihen on aihekin mietittynä ja tekisin siitä hauskan. Olen myös ajatellut, että voisin kokeilla eri genreä – haluaisin kirjoittaa muun muassa nuortenkirjan.

 

Maija Kajanto

41-vuotias, kotoisin Hämeenlinnasta, asuu Helsingissä.

Perheeseen kuuluvat avomies ja 5-vuotias poika.

Työssä tuottajana Otavamedia OMA:lla, valmistunut filosofian maisteriksi Turun yliopistosta.

16.8. julkaistun esikoisteoksen Mittoja ja tilaustöitä on kustantanut Myllylahti Oy.

Harrastukset kirjoittaminen, mökkeily Hämeenlinnan Tuuloksessa.

”Luen tosi paljon kevyttä viihdettä. Seuraavaksi yöpöydällä odottaa Niina Within dekkari Lähettäjä tuntematon.”

Motto:

”Hautausmaa on täynnä korvaamattomia ihmisiä.”

Menoinfo