Jutut Hämeenlinna

Miekka oli viikingille sekä ase että perintökalleus

Mikko Moilanen kirjoitti tietopaketin viikinkiajan miekoista.

Filosofian tohtori, arkeologi ja seppä Mikko Moilanen kirjoitti ensimmäisen suomenkielisen viikinkiajan miekkoja kattavasti käsittelevän teoksen ”Viikinkimiekat Suomessa”. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisi kirjan elokuussa.

– Eräs syy kirjan synnylle oli monelta taholta tullut pyyntö tehdä populaari suomenkielinen versio väitöskirjastani, kertoo Suomesta löydetyistä nuoremman rautakauden, eli viikinki- ja ristiretkiajan säiläkirjoitusmiekoista vuonna 2016 väitellyt Moilanen.

Suomesta on kaivettu esiin huomattavan suuri määrä viikinkiajan miekkoja, yli 400. Arkeologisten löytöjen valossa viikinkiaika oli Suomessa vaurasta aikaa.

– Miekkalöydöt seuraavat asutusta ja keskittyvät vesireittien varsille. Miekkoja on löydetty runsaasti Ahvenanmaalta, Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta Kokemäenjoen varrelta sekä Hämeestä. Miekkalöytöjä on myös Pohjois-Suomesta, sillä vilkasta turkiskauppaa käytiin Lappia myöten. Kanta-Hämeestä miekkalöytöjä on noin 40.

Moilanen tarkastelee miekkoja aseina sekä kulttuurisina ja symbolisina esineinä.

– Miekka oli viikingeille sekä ase että statusesine ja perintökalleus. Miekkoihin sekä niitä takoneisiin seppiin liitettiin usein myös yliluonnollisia uskomuksia.

 

Kirjan alussa pohditaan miekan merkitystä viikinkiajan ihmiselle. Kuka miekkaa kantoi, ja mitä se kertoo kantajan yhteiskunnallisesta asemasta? Miekkaan syvennytään myös fyysisenä esineenä; sen piirteisiin, tyyppeihin ja valmistukseen. Kirja esittelee, millaisia muotoja ja tyyppejä miekka sai viikinkiajalla. Miten ja millaisista materiaaleista viikinkiaikainen miekka valmistettiin? Moilanen tarkastelee myös miekkojen kulkeutumista Suomeen ottaen huomioon mm. raaka-aineen hankinnan, sepäntyön tason eri puolilla viikinkiajan Eurooppaa, asekaupan ja paikallisen valmistuksen.

264-sivuisessa kirjassa on runsas kuvitus, kaikkiaan noin 300 kuvaa; valokuvia, piirroksia, ennallistus- ja valmistuskuvia. Kannessa komeilee Moilasen Kansallismuseolle tekemä ennallistus Euran Luistarin ruumiskalmistosta löydetystä, 900-luvun jälkipuoliskolle ajoittuvasta miekasta.

 

Kirjan katalogiosioissa esitellään kronologisesti 80 suomalaista miekkalöytöä. Miekat kuuluvat Suomen Kansallismuseon kokoelmiin. Katalogiosioissa on kuvattu mm. Hattulan Vesunnista, Hämeenlinnan Karlbergista ja Peltorinteestä, Hauhon Ilmoilasta ja Hahkialasta, Tuuloksen Haaksivalkamasta, Lepaan Hinnonmäestä, Katisten polttokenttäkalmistosta, Janakkalan Tupalasta, Tyrvännön Suontaasta ja Kalvolan Pahnainmäestä löytyneet miekat.

Karlbergista, Vanajaveden rannasta löydetty miekka (KM 2598) ajoittuu viikinkiajan alkuun. Kahvanosat on pinnoitettu pronssilangoin ja -levyin, ja terän veriura on rakennettu kierretyistä kuvioteräspalkeista.

Peltorinteen, Ilmoilan ja Haaksivalkaman miekkalöytöjen teriä koristaa kuvioteräksinen +ULFBRH+T-teksti. Arvostetuimpien miekkojen valmistajat alkoivat merkitä tuotteitaan viikinkiajalla rautaisilla kirjaimilla, säiläkirjoituksella. Ulfberht ja Ingelrii olivat aikansa luksusmerkkejä.

Mannereurooppalaisiksi arvoesineiksi luonnehdittuja säilämerkein varustettuja miekkoja valmistettiin runsaasti myös Suomessa. Katisten polttokenttäkalmistosta löydetyn miekan (KM 370) terässä on Ulfberht-tekstiä matkiva, siansaksaa oleva kirjoitus. Miekan toisen lappeen teksti on tulkittavissa sanaksi ”Amen”. Kyseessä lienee paikallisen sepän takoma miekka. Siansaksa tai kirjoitusvirheet eivät haitanneet, kun ostajat eivät osanneet lukea. Todennäköisesti myös seppä oli lukutaidoton.

 

Myös naisia on haudattu miekkojen kanssa. Yksi varma tapaus tunnetaan Tyrvännön Suontaasta, missä on löydetty ristiretkiajan miekansäilä naisen haudasta.

– Myös pronssikahvaisen miekan (KM 17777:1) on arveltu löytyneen samasta haudasta, mutta se on peräisin kyseisen haudan lähistöltä. Pronssikahvainen miekka ajoittuu 1000-luvulle, ja terän säiläkirjoitukset +NMIN+ ja +NIOIN+ saattavat olla muunnoksia In Nomine Domini, eli Jumalan nimeen -tekstistä.

Viikinkiajan miekat edustavat rautakauden aseteknologian huipentumaa, josta sai alkunsa vielä keskiajalla kukoistanut miekanvalmistusperinne.

– Suomen viikinkiajan miekkojen suuri määrä viittaa siihen, että miekkoja hankkivat kaikki, joilla oli siihen varaa.

– Miekkoja tullaan varmasti löytämään lisää, sillä maa kätkee niitä luultavasti vielä lukemattomia, Moilanen arvelee.

Artikkeleita

syyskuu 2018
ma ti ke to pe la su
« elo    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930