Jutut

Miksi me haluamme inkvisition takaisin?

Riittääkö Jari Sillanpäälle tuomio oikeudessa vai tarvitaanko vielä julkisuuden pahastus?

Tuomiovallan käytöstä on tullut niin Unkarin ja Puolan hallitusten harrastus kuin mediatoimintaa ja kansan huvia sosiaalisessa mediassa.

Sen yleinen piirre on ehdoton oikeassa oleminen ja omalta puolelta lausutut tuomiot ja uhkailut erimielisille.

Olisiko niin, että pahin ihmiskunnan vääryyksistä on tarve olla aina oikeassa?

 

1 MEISTÄ JOKAINEN ON JOLLAIN LAILLA INKVISIITTORI. Inkvisitio oli paavin perustama roomalaiskatolisen kirkon tutkimuselin, joka tuomitsi vääräoppisia, kerettiläisiä ankaralla kädellä. Inkvisitio toimi joskus jopa tiedettä, yleensä noituutta, taikuutta, alkemiaa – harhaoppisuutta eli kerettiläisyyttä vastaan.

Inkvisition aika ajoittuu vuosien 1200 ja 1800 väliin. Joskus inkvisitio on yhdistetty noitavainoihin, mutta kyseessä oli kaksi eri asiaa. Noitavainoja esiintyi lähes koko Euroopassa, kun taas inkvisitio oli eteläeurooppalainen ilmiö.

Inkvisition säännöt sallivat ainoastaan kidutuksen, joka kesti alle viisitoista minuuttia eikä sen seurauksena saanut kuulusteltavalle jäädä näkyviä haittoja. Raajoja ei saanut vahingoittaa eikä verta vuodattaa.

Inkvisitio toimi myös kirkon sisäisenä tarkastusvirastona, joka valvoi pappien toimintaa. Inkvisition arkisto listaa 1131 tapausta, jossa pappia epäiltiin seksuaalisten palvelujen vaatimisesta. Jos epäilty todettiin syylliseksi, hän menetti virkansa ja pahimmat rikoksenuusijat tuomittiin kuolemaan. (Olli Pekka Vainio 2014)

 

2 OMAN AIKAMME INKVISITIO. Meidän aikanamme katolisia pappeja ei tuomita lapseen sekaantumisesta, pedofiliasta, mutta sen sijaan vaaditaan ankaraa tuomiota abortin tekijöitä kohtaan.

Ahdasmielisyys on saanut valtaa. Ennen liberaalina pidetyt toimijatkin hutkivat arvelematta ankaria tuomioita toisinajattelijoita ja väärintekijöitä kohtaan Helsingin Sanomia myöden, koska heillä on ainoa totuus hallussaan.

Ei aina ymmärretä millä tykillä osutaan, kun ammutaan parin sivun täyslaidallisella kohti. Se tiedetään Flown, Joulupukkihahmoisen hyväntekijän tai juuri nyt vihreiden puoluejohtajan nahoissa.

Kritiikin aihetta en kiellä. Mutta ammusten kokoa arvostelen suhteessa asioiden yhteiskunnalliseen painoon.

Meillä kaikilla on oikeus omiin mielipiteisiimme, omiin totuuksiimme ja mieltymyksiimme. Sitä en halua kiistää, mutta rajansa on tunnettava niin mediassa kuin sotessakin.

Mitä vähemmän tietää, sitä jyrkemmät mielipiteet tuntuu olevan tilanne kohukeskusteluissa, jotka seuraavat toistaan.

Ilmapiiri on muuttunut sellaiseksi, ettei moni tutkija tai jopa journalisti uskalla enää ilmaista mielipidettään vihaviestien pelossa.

Inkvisitiomme toimii julmalla tavalla pahasti erehtyväisiä ja möläyttelijöitä kohtaan, sen olemme nähneet rehtori-inkvisitioissa, puhumatta nyt miessioista elokuvabisneksessä. Nämä alapäällä ajattelijat ovat saaneet elinkautisen häpeän – ja jos kysyt oliko se ammusten käyttö kohtuullista, olet pian youtoo asemassa.

Toki ymmärrän, että liioittelu syntyy usein koetusta vähättelystä, sitähän toisen vähättelyä harrastaneet miehet eivät aina itse ymmärrä saadessaan arvostelua osakseen, vaan pitävät sitä suurenteluna.

Väärin ei kuitenkaan saa tehdä – ei edes syyllisiä tuomittaessa. Erityisesti, jos tuomioita jakaa vasten parempaa tietoa.

 

3 HYÖKKÄYS ON PARAS KEINO PUOLUSTAA. Tuomitsemme kaikkea ympärillämme olevaa, sillä haluamme pitää asiat tietyssä määrin hallinnassamme sen jälkeen, kun olemme arvioineet ne. Ihmisen sosiaalisia aivoja ohjaa tarve tehdä nopeita arviointeja asioita ja ihmisiä koskien. Aivot siis luokittelevat tiedon ja mielihyvän kategorioittain, ja sitten nämä asiat yhdistyvät ihmisen persoonallisuuteen ja aikaisempiin kokemuksiin.

Oikeassa oleminen tuottaa mielihyvää, sen todistaminen vielä enemmän.

Kummallista että meitä ihmisiä jakaa eniten suhtautuminen toisiin ihmisiin.

Euroopan suurin puheenaihe ja inkvisition paikka on maahanmuutto; vain sata vuotta siitä kun kaikki lähettivät kansalaisiaan paremman elintason perään muualle, ja Afrikkaa vallittiin siirtomaaisäntinä. Suurimmat elintasosiirtolaisten lähettäjämaat Italia, Puola, Unkari… ja pari miljoonaa suomalaista ulkosuomettanut oma maamme, ovat kovassa äänessä omilla rajoillaan.

Viime syksynä 41 prosenttia vastaajista piti valtamedian uutisointia maahanmuuttokysymyksistä erittäin tai melko huonona, kun Medialiiton teettämässä kyselyssä kartoitettiin suomalaisten tuntoja valeuutisista ja median luotettavuudesta. Tutkimuksen mukaan valtaosa suomalaisista uskoo, että verkossa leviävillä valeuutisilla on vaikutusta kansalaisten käsityksiin ajankohtaisten asioiden ja tapahtumien perusfaktoista.

Kaksi kolmasosaa vastaajista arvioi, että valeuutiset vaikuttavat suomalaisten käsityksiin melko paljon tai erittäin paljon.

Jos siis haluamme olla oikeammassa kuin muut ei pitäisi vääristellä historiaa eikä valehdella itselleen.

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31