Jutut

Kolumni: Mummopuhelin ja työn muutos

Tarja FIlatov

Sosiaalisessa mediassa kiertää kuva, jossa on lapsuuteni puhelin. Sellainen pulska pöydällä seisova luuripuhelin. Kuvassa paikalle saapuvat älypuhelimet, jotka huutavat iloissaan mummo! Kuva osui ja upposi.

Moni iso muutos tapahtuu lähes huomaamatta. Pehmeästi. Lapsuudessani oli luurit ja pyöritettävät numerot, mutta suurin ero on oikeastaan se, että puhelimessa ei turhia höpötelty. Nyt kännykkä on jossain käytössä koko ajan. Ilman sitä arki ei toimi eikä töitä kykene tekemään.

 

Työn muutos on osin huomaamatonta, myös ryskyvää, ihmisten elämää järisyttävää. Työpaikoista keskimäärin 12 prosenttia kuolee ja syntyy uusina vuosittain eli yli 220 000.

Tämän lisäksi ihmiset vaihtavat työpaikkaa muista syistä. Vuosittain työpaikoilla on yli 480 000 työntekijää, jotka eivät olleet siellä vuotta aiemmin. Viime vuonna työhön haettiin yhteensä 640 000 henkilöä, joista 75 % oli määräaikaisia.

Työnvälityksellä on suuri merkitys siinä, että työpaikka ja työntekijä löytävät toisensa. Viime aikoina on puhuttu paljon työvoimapulasta. Työvoimasta meillä ei ole pulaa. Työttömiä on aivan liikaa ja lisäksi opiskelijat pyrkivät työmarkkinoille.

Silti aina työpaikkoihin ei löydy tekijöitä. Mitkään yksittäiset tekijät eivät selitä rekrytointiongelmia. Ne muodostuvat eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Kyse on työnhakijoiden osaamisesta ja odotuksista sekä työnantajan vaatimuksista ja työpaikan ominaisuuksista, sijaintipaikasta sekä rekrytointikäytännöistä sekä toimintakulttuureista koulutus- ja palvelujärjestelmistä.

 

Muuttuva työelämä edellyttää työnhakijoilta hyvän tyypin kriteereiden sekä kieli- ja jopa ulkonäkökoodien täyttämistä. Jotkut tehtävät muuttuvat läpikulkutyöpaikoiksi. Niistä hakeudutaan pois mahdollisimman nopeasti, koska työ ei tarjoa kunnon palkkaa, työaika on silppuinen tai työilmapiiri kehno.

Osa pula-ammateista on korkeaa osaamista vaativaa eikä osaajia ole tarpeeksi. Osaajia siirtyy eläkkeelle tai toisiin työtehtäviin tai osaajia on vaikea rekrytoida harvemmin asutuille alueille. Työnantajilla saattaa olla huono maine tai työ on huonosti organisoitu.

Se, että työpaikat täyttyvät nopeasti on kaikkien etu. Lyhyellä aikavälillä pitää tehostaa työnvälitystä, jotta olemassa oleva työvoima ja työpaikat kohtaavat nopeammin. Osaamispulaa voidaan helpottaa ammatillista työvoimapoliittista koulutusta lisäämällä ja täydennyskoulutusta vahvistamalla.

 

Yksi työhön menon este on julkisten liikenneyhteyksien puute. Näitä parantamalla vaikutetaan työvoiman liikkuvuuteen. Hämeenlinnan näkökulmasta oli surullista, että Hämeen kokoomus asetti pääkaupunkiseudun lentoradan ykköshankkeekseen.

En usko, että Hämeenlinnan kokoomuslaiset jakavat tätä ajatusta, mutta riskinä on, että puolue hallituksessa päätyy tukemaan lentorataa, kuten se nyt on tukenut Turun rataa pääradan kustannuksella. Lentokentälle menee jo sujuva juna. Lentorata maksaa miljardeja eikä työ juurikaan lisähyötyä. Turun radan merkitys on paljon pienempi, mutta siihen budjetissa osoitetaan kymmeniä miljoonia – päärataan yksi miljoona euroa.

Kun rahaa on niukalti, ehdottomasti tärkein ratahanke on päärata kaikilla objektiivisilla kriteereillä ja silmälaseilla – ei vain hämeenlinnalaisilla silmälaseilla.

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31