Jutut

Kolumni: ”Vasta Pariisin, Lontoon, Berliinin ja Helsingin jälkeen tunnustin maalaisuuteni

Jenni Ahtiainen Kuva: Matti Piiroinen
Jenni Ahtiainen Kuva: Matti Piiroinen

Asuin nuorempana Pariisissa. Sitten hetken Lontoossa. Kaksikymmentä vuotta hujahti Helsingissä ja siinä välissä joka toinen viikko Berliinissä. Vasta sitten totesin maalaisuuteni ja oksensin kiireen ulos.

Muutin kaksi kertaa takaisin Poriin. Ensimmäisen kerran kuudennella luokalla, toisen kerran neljännellä kymmenellä. Sitten löysin hämeenlinnalaisen, jätin kaiken ja muutin tänne.

Hämeenlinna on pikkuinen kaupunki ja minä olen pikkukaupungin tyttö. Se on tatuoitu iholle sydämeni viereen.

Olen tutustunut täällä moneen ihmiseen, katsonut silmiin ja kuunnellut. Olen tutustunut täällä myös moneen perkeleeseen, katsonut kieroon ja kävellyt pois. Yhtä uhkasin porilaisilla, jos kerran vielä koskee rintoihini ja toista vetää dunkkuun, jos en saa juoda mieheni kanssa kaljaa rauhassa. Puhe riitti – itikoita löytyy joka kaupungista.

Helsingin jälkeen Hämeenlinna on mulle lintukoto. Näen olohuoneen ikkunasta veden, puita ja taivaan. Pyrähdän metsään lentämällä tien yli. Käyn joskus kaupassa kävellen ja perheeltä salaa Ojoisten paikallisessa naukkaamassa kaljan. Lasten kanssa pääsen kiipeilemään puihin, sisällä ja ulkona. Marjapuskatkin on lähellä, joten taksia en välttämättä tarvitse. Pyörän voi myös taluttaa takaisin pesään.

Itse olen kuluneen kesän aikana ihmetellyt miten kaupungissa, jossa ei inisijöiden mukaan koskaan tapahdu mitään, tapahtuikin ihan koko kesän. Lähes joka viikonloppu kaupungissa ja sen lähialueilla kuhisi. Isosti ja pienesti. Historiallisesti ja kultturellisti – täällä pääsee halutessaan rellestämään, sanoi kuka mitä muuta pahansa.

Hämeenlinna on ihmisen kokoinen kaupunki. Paikalliset tuntevat toisiaan, tukevat toisiaan ja ovat hyvin auttavaisia. Yksi teki mulle metallijalkoja ja kieltäytyi lähettämästä laskua. Toinen valmisti männystä myyntisermin proton, sellaisen jota kelpaa myydä maailmalle. Kiitokseksi haluan tilata niitä häneltä tuhat. Kolmas kertoi totuuden ja neljäs uskoi ideoihini. Kaupunki on täynnä hyviä ihmisiä, joita yhdistää kauniit asiat. Hämeenlinnalaiset asiat.

Hyvä arki asuu Hämeenlinnassa, postasi ystäväni Facebookin Hämeenlinna-ryhmään. Hän halusi tietää mitkä ovat hämeenlinnalaisen arjen kolme parasta asiaa. Julkiseen postaukseen tuli 123 järkevää vastausta. Inisijät jätettiin pois. Yhden illan kenttätutkimus antaa realistisen kuvan hämeenlinnalaisten arjen juhlasta.

Minitutkimukseen vastanneista 53 prosenttia rakastaa luontoa. 40 prosenttia arvostaa Hämeenlinnan sijaintia ja 26 kaupungin kokoa. Neljännes vastanneista arvosti kulttuuria ja historiaa sekä kuudesosa hämeenlinnalaisista pitää kaupungin rauhallisuudesta.

Niin minäkin. Mun Hämptonissa talotkin on puita ja kaupunki kaunista metsää.

Mistä sun Hämeenlinna on tehty?

Kirjoittaja on porilaissyntyinen vapaa kulttuuriradikaali.

Menoinfo