Nälkä kohta vieraanamme

Timo Kaunisto on talonpoika ja tohtoriopiskelija Kaurialasta.

Sitä ei voi enää pysäyttää. Ilmastonmuutos on täällä pilaamassa talvemme ja kesämme. Tulemme elämään äärestä laitaan ja säiden aiheuttamat katastrofit lisääntyvät. Sitä voidaan lieventää ja siihen pitää voida sopeutua, mutta suurten riskien aika on edessämme. Edes perussuomalainen tapa vierittää syy ”eliitin” niskoille ei nyt auta, sillä ihminen tämän on tehnyt, vain ihminen.

Kuluvana kesänä meitä riepoi kova kuumuus ja jumittava helle. Olipa helpotus kylmän ja sateisen viime vuoden jälkeen, mutta molemmat pahensivat ruoantuotannon ahdinkoa. Kaksi peräkkäistä hankalaa katovuotta ovat pudottaneet viljasatojamme jopa kolmanneksella eikä karjalle riitä talveksi rehua. Sitä ei saa nyt rahallakaan, sillä kuivuus on koetellut koko pohjoista Eurooppaa. Kun vielä energian ja lannoitteidenkin hinnat heiluvat Trumpin tviittien tahdissa, on maatalouden tilanne karu.

Luonnonvarakeskus ennusti hiljattain tuhansien karjatilojen lopettavan viiden vuoden kuluessa. Itse asiassa kysymys ei ole mistään äkkikäännöksestä. Suunta on ollut samanlainen, jopa rajumpi siitä lähtien, kun Suomi liittyi mukaan Euroopan Unioniin. Valitsimme silloin omalle maataloudellemme polun, joka johti nopeaan tilakoon suurentamiseen ja kotieläintuotannon keskittämiseen.

Teimme sen omilla valinnoillamme, sillä ei Bryssel siihen pakottanut. Samaan aikaan euromenoon astellut Itävalta valitsi toisin: se halusi ennen muuta kehittää monipuolista maaseutuaan. Alppimaassa elellään nyt peltojen bioenergialla, satsataan matkailuun ja tuetaan ympäristöä ylläpitämällä kulttuurimaisemaa. Ruoantuotanto ei ole silti hävinnyt, vaikka kovilla onkin markkinapuristuksessa.

Suomessa on tykätty mainostaa, että maataloutemme pärjää hienosti, sillä sen tuotanto ei ole juurikaan laskenut. Lausunto on typerä, sillä samaan aikaan tuotannon kannattavuus on hiipunut vuosi vuodelta. Vielä ennen Venäjän pakotteita koko maataloutemme tuotti viljelijöille yhteensä 900 miljoonan tulot. Putinille annettiin tuosta yhdellä poliittisella päätöksellä 500 miljoonaa. Loput menivät tänä vuonna luonnon monimuotoisuudelle, sillä palkkaa ei monellakaan tilalla kuluvana vuonna ”nautita”.

Olosuhteiden muuttuminen on silti paljon talousmurheita suurempi kysymys. Nälkä voi ihan oikeasti olla taas vieraanamme – siitä kuivan vuoden vero on hälyttävä merkki. Ruotsissa oma ruokaketju ajettiin demarien johdolla rehvakkaasti alas 1990-luvulla. Svenssonit uskoivat, että maailman parhaiden Volvojen tekijöille riittää aina makkaraa maailmalta.

Ruotsilla menee edelleen hyvin, vaikka Volvot on myyty kiinalaisille. Kruunut eivät kuitenkaan yksistään täytä soppakattiloita. Naapurissa on havahduttu siihen, että sen oma ruoantuotanto kattaa enää puolet kulutuksesta. Järkytys on ollut yhtä suuri kuin oman armeijan alasajon jälkeen. Silloinhan venäläiset hävittäjälentäjät kävivät kurvailemassa aamuun heräävän Tukholman liepeillä.

Suomessa on menetelty toisin mutta välinpitämättömyys maatalouden pärjäämisestä on lisääntynyt. Viljelijät on jätetty ahneen kaupan armoille eikä huippulaadusta makseta senttiäkään ylimääräistä. Maatalouspolitiikka kaipaa muutosta – ehkä Itävallan malliin – mutta ennen kaikkea juuri nyt tarvitaan tukea. Kevään 1918 ja sotavuosien aika muistuttavat nälän läheisyydestä. Oma ruoka ja omat osaavat viljelijät ovat edelleen pienen maan paras henkivakuutus.

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31