Jutut Hämeenlinna

”On mukavaa kuunnella, kun joku muistelee kävelleensä kasarmin portista sisään 55 vuotta sitten – Tässä talossa on ihan oma tunnelmansa, jota ei voi sanoiksi pukea”

Suomenkasarmin kerhoravintola toimii 136-vuotiaassa talossa, joka on muistoja täynnä.
Kerhoravintola Seiskan ravintolapäällikkö Irmeli Uusitalo ei vaihtaisi työympäristöään mihinkään. "Alue on kaunis, mutta paras juttu on tämä rakennus", hän sanoo. Kuva: AP Sarjanto
Kerhoravintola Seiskan ravintolapäällikkö Irmeli Uusitalo ei vaihtaisi työympäristöään mihinkään. "Alue on kaunis, mutta paras juttu on tämä rakennus", hän sanoo. Kuva: AP Sarjanto

Puutalovanhuksessa nosteltiin marraskuun alussa maljoja, kun Kerhoravintola Seiska täytti 30 vuotta.

Ravintolapäällikkö Irmeli Uusitalo tuli taloon töihin vuonna 2007.

– Tämä on ihan loistava työpaikka, jossa työnkuva vaihtuu koko ajan. Tilaisuuksia on kastejuhlista häihin sekä hautajaisiin ja kokoustoimintaa on päivisin paljon, Uusitalo kertoo.

Arkisin tarjottava kotiruokalounas maistuu kaupunkilaisille ja iltapäivien eläkeläisalennus saa ikäihmisetkin liikkeelle. Alakerrasta löytyy vuonna 1990 rakennettu tilaussauna ja takkahuone kabinetteineen.

– Aika pitkään luultiin, että alue on edelleenkin jollain tavalla suljettu, mutta nyt hämeenlinnalaiset ovat alkaneet löytää tänne.

Historian havinaa päivittäin

Keittiön ja ravintolan pyörittäminen vanhassa talossa asettaa omat haasteensa.

– Museovirastolla on omat vaatimuksensa, joten muutoksia ei tiloihin voida tehdä. Kokeilun kautta on kuitenkin ajan mittaan löydetty sellaiset toimintatavat, että homma sujuu, Uusitalo sanoo.

Alueen pitkä historia tulee asiakkaiden jutuissa vastaan harva se päivä. Asiakkaina käy perheitä, jotka ovat asuneet alueella tai joiden isä on palvellut kasarmilla joko varusmiehenä tai kantapeikkona.

– On mukavaa kuunnella, kun joku muistelee kävelleensä kasarmin portista sisään 55 vuotta sitten. Tässä talossa on ihan oma tunnelmansa, jota ei voi sanoiksi pukea.

Poikamiesten paikka

Kerhot ja klubirakennukset ovat olivat erityisesti ennen vanhaan olennainen osa sotaväen elämää.

– Henkilökunnasta iso osa oli poikamiehiä ja palkka oli hyvin pieni. Kun varaa ei ollut käydä kaupungilla ravintoloissa syömässä, tarvittiin vapaa-ajan viettopaikka ja tila, johon palkattiin emäntä valmistamaan ruokaa, Jääkäritykistön killan puheenjohtaja Ilkka Vahtokari kertoo.

Vuonna 1921 Jääkäritykkipatteriston Kapitulanttiupseeriklubi sai oman huoneiston Suomenkasarmin rakennus seitsemästä ja käytti sitä aina vuoteen 1936 asti. Silloin kerhohuoneisto luovutettiin sotilaskodille, joka toimi siellä seuraavat 50 vuotta.

Vahtokarin mukaan klubille osoitettiin pihan toiselta laidalta uusi tila, jossa oli varastoja ja elokuvasali. Kun rakennus saatiin talkoilla viihtyisäksi, se jouduttiinkin luovuttamaan upseereille ja aliupseerit saivat kerhotilan Poltinaholta.

Vuonna 1990 valmistuneessa peruskorjauksessa alakerran varastotiloihin tehtiin sauna, takkahuone ja kabinetteja. Kuva: AP Sarjanto
Vuonna 1990 valmistuneessa peruskorjauksessa alakerran varastotiloihin tehtiin sauna, takkahuone ja kabinetteja. Kuva: AP Sarjanto

Tappelun tulos

Kerhoravintola Seiskan omistaa Hämeenlinnan varuskunnan päällystöyhdistys. Toimiupseereiksi muuttuneiden aliupseerien kerho Poltinaholla alkoi 1980-luvulla rapistua ja yhdistyksen katseet kiinnittyivät Suomenkasarmin rakennukseen numero seitsemän, jossa ei sotilaskodille enää ollut tarvetta. Kumppaniksi hanketta toteuttamaan lähti myöhemmin osuudestaan luopunut Hämeen Jääkäripataljoonan toimiupseeriyhdistys.

– Aika paljon siitä saatiin tapella, että talo saatiin lopulta vuonna 1989 hallintaan, yhdistyksen hallituksessa tuolloin istunut Vahtokari muistelee.

– Kaikenlaista kissanhännänvetoa siinä taisi olla, eikä rahaa remontointiin ollut. Otimme kuitenkin yhteyttä hämeenlinnalaisiin kansanedustajiin ja aika pian ilmestyivät sitten rahat suunnitteluun ja työn aloittamiseen.

Saliin mahtuu ruokailemaan 60 henkilöä ja koko ravintolakerrokseen sopii noin 140 juhlavierasta. Kuva: AP Sarjanto
Saliin mahtuu ruokailemaan 60 henkilöä ja koko ravintolakerrokseen sopii noin 140 juhlavierasta. Kuva: AP Sarjanto

Erityislaatuinen perheravintola

Ravintolan avajaisia vietettiin marraskuussa 1989. Aluksi yhdistyksillä oli varaa palkata vain emäntä ja yksi työntekijä. Varauksista vapaina iltoina toimintaa pyörittivät kerhomestarit.

Aluksi ravintolan markkinointi oli vaikeaa, sillä kaupunkilaiset luulivat yleisesti, ettei siviileillä ollut asiaa kasarmialueelle. Lopulta sana levisi ja henkilökuntaa piti palkata lisää. Asiakasmääriä kasvatti myös saunaosaston valmistuminen. Vuonna 2004 toiseksi omistajaksi tuli Hämeen EVP päällystö, joka luopui osuudestaan kymmenen vuotta myöhemmin.

Ruokailijoiden määrä romahti tilapäisesti, kun viimeiset sotilaat lähtivät kasarmilta, mutta kerhoravintola on aina kestänyt myllerrykset ja löytänyt asiakkaansa.

– Paikka on muuttunut paljon siitä entisten aikojen suljetusta kerhosta, päällystöyhdistyksen puheenjohtaja Erno Peltomäki tuumaa.

– Nykyajan ravintolaketjujen ja valmiiden sapluunoiden maailmassa Seiska on aivan erityislaatuinen perheravintola, jota vastaavaa saa hakea.

 

Tykkimiesten koti

Kerhoravintola Seiskan talo kuuluu Suomenkasarmin vanhimpaan rakennuskantaan vuosilta 1882-1883.

Kasarmin puutalojen suunnittelusta vastasi pääosin arkkitehti August Boman.

Samalta ajalta ovat jäljellä mm. Eureninkadun varrella olevat upseerien asuintalot ja päävartio.

Kerhoravintolan talo tehtiin Hämeen 7. tarkk´ampujapataljoonan kanslia- ja klubirakennukseksi. Sotilaskotina se oli 1936-1986.

Pataljoona lakkautettiin vuonna 1901, jonka jälkeen kasarmi siirtyi venäläisille joukoille. Tiiliset rakennukset valmistuivat vuonna 1913.

Itsenäistymisen jälkeen kasarmilla toimivat ensin Jääkäritykistörykmentti ja myöhemmin Jääkäripatteristo vuoteen 1977 asti.

Viimeiset sotilaat poistuivat alueelta 2015, kun sotilasläänin esikunta ja Länsi-Suomen huoltorykmentti lakkautettiin.

Kiinteistökehittäjä Petri Yrjö-Koskinen osti kasarmialueen Senaatti-kiinteistöiltä syksyllä 2015.

Menoinfo