Jutut

Pakina: Törsäisitkö sinä henkilöauton hinnan matolle oksentelevaan karvakasaan?

Kuva: Toni Rasinkangas
Kuva: Toni Rasinkangas

Veimme ragdoll-kissamme Terhon kesällä lääkärintarkastukseen, koska ikää oli karttunut jo 11 vuotta. Verikokeessa paljastui, että kattipaha sairastaa kilpirauhasen liikatoimintaa.

Kuolemantuomiohan se ei ole, mutta elinikäistä lääkitystä se merkitsee. Saimme ohjeen antaa pillerin aamuin illoin tiettyyn aikaan, eikä annostelusta saa poiketa.

Johan alkoi pähkäily, että miten järjestetään lomareissut ja muut menot. Satunnaisen kissanhoitajan hankkiminen onnistuu kyllä tavalla tai toisella, mutta lääkkeen saaminen karvanaaman kitaan ei ole mikään yksinkertainen juttu.

 

Vaimo sattui muistamaan, että Hämeenlinnassa pitkään vaikuttanut eläinlääkäri Serban Ursachi on uranuurtaja hoitomuodossa, jonka pitäisi poistaa tämä vaiva kokonaan. Googlettelun jälkeen ilmeni, että vaikka Ursachi olikin muuttanut Fuengirolaan, hänen kissoille radioaktiivista isotooppihoitoa antava yksikkönsä toimii edelleen Tampereella.

Kun pelkän lääkehoidon kustannukset kontrolleineen ovat noin 1000 euroa vuodessa, päätimme kuskata Terhon Ursachin kissaklinikalle Nekalaan. Siellä poju sai pistoksen nahan alle ja vietti viisi vuorokautta hoitohäkissä.

 

Reissun jälkeen meillä oli kotona radioaktiivinen karvakasa. Kaikenlaista kanssakäymistä viiksivallun kanssa piti vältellä kaksi viikkoa ja kädet tuli aina pestä, jos sitä tai sen ruokakuppia tuli kosketettua. Kissanhuusin jätökset ne vasta radioaktiivisia olivatkin, joten hiekkaa ja kikkareita piti säilyttää ulkovarastossa 45 vuorokautta.

Hiukan askarruttaa, kuinka hyvin mahdoimme selvitä näistä karanteenimääräyksistä, sillä koko homma meni hirtehishuumorin puolelle. Eihän sitä kokemuksesta stressaantunutta eläintä voinut kellariinkaan teljetä.

 

Isotooppiseikkailu maksoi meille reilut 1500 euroa. Nyt tiedossa on useita kontrollikäyntejä verikokeineen, eivätkä nekään ilmaisia ole. Kissalle on tullut hintaa ihan kelvollisen käytetyn auton verran. Ehkä siitä pitäisi ruveta käyttämään persoonapronominia HÄN. Näin kuulemma tekevät jotkut muutkin höperöt kissanomistajat.

Siinä HÄN nyt köllottelee sohvalla, yrjöilee välillä karvamatolle ja kiljuu kuin syötävä vain nähdäkseen meidän juoksevan.

 

Kotieläimet ovat melkoinen bisnes. Markkinat syytävät mielikuvituksellisia tuotteita, joihin omistajat tunnekuohussaan törsäävät, kun alkavat pitää lemmikkiään ihmisenä.

Emme ota Terhoa joulupöytään, paketoi sille joululahjoja tai pue sen päähän tonttulakkia, mutta hengissä ajattelimme sen pitää. Karvakasaksi se on hemmetin rakas.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Menoinfo