Jutut Hämeenlinna

Peli-ilo löytyi vaikeuksien kautta

Tiukkoina aikoina Santtu Pohjonen kertoo ymmärtäneensä lajin merkityksen itselleen.Kyllä se sähly on se, mikä vie miestä eteenpäin. Steelersin kanssa hänellä on yksivuotinen sopimus.

Nuorten maailmanmestarimaalivahti Santeri ”Santtu” Pohjonen, 21, on pelannut aikoinaan legendaarisen salibandyseuran Ruunien Ruunien junioreissa, mutta aikuisten tasolla hänen pelinsä kotikaupungissa ovat ennen tätä kautta rajoittuneet muutamaan aladivarin matsiin.

Nyt tilanne on toisin, kun RuRun perinteitä jatkava Steelers sai Pohjosen maalilleen.

Alku on ollut hyvä, sillä Salibandyliigakauden kolmesta ensimmäisestä ottelustaan Steelers on voittanut kaksi ja Pohjonen on Salibandyliigan maalivahtitilaston kärjessä.

Steelersin kauden neljäs peli oli tiistaina vieraskentällä Classicia vastaan.

– Treeneissä meillä kaikki asiat ovat napsahtaneet kohdilleen. Meillä on uusi porukka, uusi valmentaja. Ei voi muuta sanoa kuin että kauden alku on ollut yllätys. En tiedä, onko itselläni jopa kaikkien aikojen paras kauden aloitus, Pohjonen tuumii.

Hänen mukaansa siirto Steelersiin tuntui lopulta luontevalta ratkaisulta.

– Kivaa tänne oli tulla. Kun on tuttu seura ja tutut äijät, niin oli helppo tehdä se päätös.

Aiemmat neljä kautta Pohjonen pelasi liigaa Nokian KrP:ssä. Tampereella harjoittelevan ja kotiottelunsa pelaavan seuran edustaminen vaati veronsa.

– Aikaisemmat kaudet ovat olleet sellaisia, että vapaa-ajasta ei ole ollut tietoakaan. Lähtö on ollut koulusta suoraan. Kun tuli syksy ja pimeää, ja automatkoihin meni joka päivä 2–3 tuntia, aloin jo miettiä, miksi edes pelaan tätä lajia, Pohjonen tunnustaa.

Hän kävi Tampereella kauden aikana 3–7 kertaa viikossa.

Yksi tosipaikka oli 17. tammikuuta 2016. Nokian KrP:llä oli edessä vierasottelu Seinäjoella. Pohjonen oli ajamassa Tampereelle, kun hän ajautui Iittalassa ulos tieltä ja joutui sairaalaan.

– Sellaista voi sattua kenelle vaan. Tiet olivat jäässä ja siinä oli pieni ajovirhe, niin menetin auton hallinnan ja lensin ulos. Se oli ehkä se päivä, jolloin alkoi oikeasti miettimään, onko sähly se, mihin ajan uhraa. Että on muutakin elämää, Pohjonen pohtii.

Hän palasi auto-onnettomuuden jälkeen pian tositoimiin, sillä hän torjui jo neljä päivää myöhemmin Nokian seuraavassa ottelussa.

KrP taisteli pitkään liigan kellarikerroksessa, jolloin myös Pohjonen tottui pallosateeseen ja sitä kautta kehittyi maalivahtina. Hän tunsi kehittyneensä myös henkisesti noina vuosina.

Viime kaudella Nokia nousi mukaan liigan kärkikahinoihin ja kaulaan ripustettiin pronssimitali.

– Se oli omalta osaltani vähän rikkonainen kausi: oli sairastelua, loukkaantumista ja helmikuussa pieni operaatio, Pohjonen muistelee.

Nyt Hämeenlinnassa hän on päässyt harjoittelemaan kesän terveenä.

– On jaksanut tehdä hommia, treenit maistuneet ja koppi tarttunut.

Jos motivaatio-ongelmat ovat kiusanneet aiempina vuosina, tänä vuonna niistä on päästy eroon.

– Tänne hallille on kiva tulla. Ei ole kertaakaan tullut sellaista ajatusta, että miksi tätä sählyä pelaan.

Yksi helpottava asia on juuri lyhentynyt treenimatka. Päivät hänellä menevät koulun penkillä – tai itse asiassa keittiössä: hän on toisen vuoden kokkiopiskelija ammattiopisto Tavastialla.

– Päivät koulussa opiskellaan, miten ruokaa tehdään ja illalla tullaan sitten treenaamaan. Nyt kun on viiden minuutin matka treeneihin, koulusta tai töistä kotiin mennessä ehtii nukkua puoli tuntia tai tunnin. On paljon pirteämpi.

Nokian KrP:n paidassa tulleen pronssin lisäksi Pohjosen palkintokaappiin tarttui tänä vuonna muitakin mitaleja. Hän oli HT-85:n riveissä voittamassa sekä miesten että alle 21-vuotiaiden SM-hopeaa. Maahockeyta hän pelaa sekä kenttäpelaajana että maalivahtina.

Hän on pelannut maahockeyta nyt muutaman kesän, kun hänen aiempi jalkapallovalmentajansa houkutteli mukaan harjoituksiin.

– Se on hauska laji, siellä pitää juosta, Pohjonen kuittaa.

Pohjonen kertoo asuneensa aiemmin Hämeenlinnassa 12-vuotiaaksi, minkä jälkeen muutti Parolaan ja siitä vielä Turenkiin. Nyt hän asuu jälleen Hämeenlinnassa.

Vuonna 2015 hän oli voittamassa Suomen alle 19-vuotiaiden maailmanmestaruutta, mistä hyvästä hänet palkittiin tuolloin myös Hattulan vuoden miesurheilijana.

Miesten leijonapaitaan kutsu ei ole vielä käynyt, mutta Pohjonen tekee töitä sen eteen, että vielä niin käy.

– Se on ollut tavoite aika pitkän aikaa. Sitten kun kutsu tulee, niin pitää ottaa siitä kiinni. Vielä tässä on hommia tehtävänä, hän myöntää.

Toisena isona tavoitteena hänellä on päästä pelaamaan Ruotsin Superliigaan, jota pidetään yleisesti maailman kovatasoisimpana salibandysarjana.

– Joku päivä haluaisin mennä pelaamaan sinne isojen miesten liigaan. Se on ollut isoin tavoite, ja siihen tehdään hommia, Pohjonen sanoo.

Muutkaan ulkomaan kentät, kuten esimerkiksi kovasti suomalaispelaajia imuroiva Sveitsi, eivät ole poissuljettuja.

– Ensin hoidetaan kuitenkin koulutus Suomessa, ja katsotaan sen jälkeen.

Artikkeleita

lokakuu 2018
ma ti ke to pe la su
« syys    
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
293031