Jutut Tuulos

Petri Liski jäi koukkuun maalaismaisemaan ja harrastajien palavaan intoon – Konkari ohjaa Ruuttanäyttämöllä

Petri Liski on harjoitellut ryhmänsä kanssa kerran viikossa Tuuloksessa tammikuusta lähtien. Juhannuksen tienoilla alkavilla "sporttiviikoilla" tahti tihenee. Kuva: AP Sarjanto
Petri Liski on harjoitellut ryhmänsä kanssa kerran viikossa Tuuloksessa tammikuusta lähtien. Juhannuksen tienoilla alkavilla "sporttiviikoilla" tahti tihenee. Kuva: AP Sarjanto

Sonnikorvessa asuu pelkkiä poikamiehiä ja kyläyhdistyksen ankarat säännöt vaativat äijiltä sinkkuelämää. Kun karjuflunssa iskee Onni Aholan suursikalaan ja hätiin kutsutaan naispuolinen eläinlääkäri, yhdistys kohtaa historiansa suurimman kriisin.

Näistä asetelmista lähtee Simo Perämäen kirjoittama farssikomedia Akattoman kylän onni, jonka ohjaa Tuuloksen Ruuttanäyttämölle Kansallisteatterista ja televisiostakin tuttu näyttelijä Petri Liski.

 

Tämä on jo 11 ohjauksesi Tuuloksessa. Mistä kaikki alkoi?

– Edesmennyt appiukkoni asui Tuuloksessa ja oli mukana näyttämön toiminnassa. Hän sitten alkoi kosiskella minua ja vuonna 2009 tulin ensimmäisen kerran.

Miksi olet viihtynyt Tuuloksessa?

– Olen tehnyt paljon töitä teatterin ja musiikin parissa, mutta en koskaan ehtinyt ohjaamaan. Täällä innostuin siitä sen verran, että homma jäi päälle. Ohjaajana pystyn lähestymään omaa ammattiani erilaisista kulmista. Se on aina kouluttava ja antoisa kokemus.

Millainen porukka sinulla teatterissa on?

– Meillä on täällä hyvä ydinryhmä, jonka kantavia voimia ovat Pertti ”Otto” Virtanen, Eeva Vallinheimo-Hyvönen ja Antti Leino. Haasteena meillä on Tuuloksen pienuus ja nuorempaa porukkaa on joskus vaikea löytää. Näyttelijöiden määrä aika usein ratkaisee sitten sen, minkä näytelmän toimikunta valitsee.

Riittääkö teille yleisöä?

– Siihen on onneksi voinut aina luottaa, että katsomossa on jengiä, jolle tehdä maalaismaisemaan sopivaa kesäteatteriviihdettä.

Onko tämän kesän komedia juuri sellainen?

– Akattoman kylän onni on yllättävän ajankohtainen, kun Suomessa on kestävyysvaje, rokotevastaisuudesta puhutaan paljon ja sikainfluenssa nostaa päätään Aasiassa. Näytelmä on perinteinen ihmissuhdekomedia, johon olen yrittänyt saada musiikkivalinnoilla hieman lisää anarkiaa. Tarina on täynnä tunnistettavia tyyppejä ja tapahtumia, jotka on helppo asettaa tänne Tuuloksen maisemaan.

Mikä on Ruuttanäyttämössä parasta?

– Harrastajilla ei ole ammattinäyttelijän kyynisyyttä eikä rutiineja. Tekemisen into ja palo näkyy, kun yleisö tulee katsomoon. Olemme yhdessä pystyneet hitsaamaan ryhmän näyttelijäntyötä, jota on monissa kritiikeissä pidetty Ruuttanäyttämön valttina. Sellainen kehitys imaisee mukaansa.

Keksitkö vielä jotain kehumista?

– Hieno VPK:n talon miljöö Kanta-Hämeen keskipisteessä, jonne on helppo tulla joka suunnasta. Kanttiini on saanut erityistä kiitosta ja meillä on hyvä nouseva katsomo. Se ei ole katettu, mutta kun esitys alkaa, sade loppuu.

 

Akattoman kylän onni, ensi-ilta 27.6. klo 19 Tuuloksen VPK:n Ruuttanäyttämöllä (Pannujärventie 66).

 

Petri Liski

Näyttelijä, ohjaaja ja muusikko.

Syntynyt 1965 Turussa, asuu Lahdessa.

Näyttelijä-professori Paavo Liskin (1939-2005) poika.

Kaksi poikaa.

Kiinnitettiin Suomen Kansallisteatteriin suoraan Teatterikorkeakoulusta vuonna 1990.

Rooleja tv-sarjoissa, elokuvissa ja ääninäyttelijänä.

Ohjannut kahdesti Lahteen Kärsimystie-katunäytelmän, jossa on satoja esiintyjiä.

Muusikkona mm, yhtyeissä Bermuda, Päät sekä Adam & Eve.

 

 

Juttua päivitetty 1.7. korjaamalla nimivirhe.

Menoinfo