Jutut Hauho

Tarmo Hurskainen toteutti lapsuuden unelmansa omasta pienoisrautatiestä

Tarmo Hurskaisella riittää vielä muun muassa puiden “istuttamista”.

Tarmo Hurskaisen ajatus omasta pienoisrautatiestä alkoi itää jo 1950-luvulla tamperelaisen tavaratalon ikkunan edessä.

Hän ihaili Tampereen Tempo-tavaratalon ikkunassa joulunalusviikoilla pienoisrautatietä, jossa kulki ihan oikeasti juna.

– Joku mies tuli tiettyinä aikoina ohjauskoppiinsa ja laittoi junan liikkeelle. Meitä killipoikia oli näytelmää lasin takana seuraamassa iso joukko. Myöhemmin kävimme katselemassa junia Sorin sillalta. Osasimme aikataulut ja tiesimme junien määränpäät. Tempon ikkuna oli varmaan se ensimmäinen kipinä oman pienoisrautatien rakentamiselle, Hurskainen muistelee.

 

Runsaat puolivuosisataa myöhemmin Hurskainen viimein alkoi toteuttaa unelmaansa.

– Kyse oli lähinnä tilasta. Pienoisrautatie vaatii tilaa ja vapaita neliöitä. Omani mahtuu 3,80 kertaa 2,60 metrin tilaan.

Hauholla Hurskaisen makuuhuoneessa ”elää” länsisaksalainen kylä 1960-luvulta. Kylässä pitää olla rautatieaseman lisäksi maatila, sepänpaja, kanava kalliokukkula metsiköineen kappeleineen peuroineen ja kauriineen.

Hurskainen alkoi suunnitella pienoisrautatietään syksyllä 2009 ja rakentaminen alkoi seuraavan vuoden tammikuussa. Tänä päivänä vuodelta 1960 länsisaksalainen mielikuvituskylä asemineen ja junineen on näyttävä kokonaisuus, muttei suinkaan täysin valmis.

– Valmiita nämä eivät ole koskaan, niihin voi aina lisätä jotakin ja keksiä uusia yksityiskohtia.

 

Kylä oli rakennettava aikakauden mukaan. Osin aikakauden valintaan vaikutti myös se että eri valmistajien pienoisjunia on saatavilla aika paljon nimenomaan 1960-luvulta.

Oikea aikakausi oli helppo valita junakaluston osalta, koska pakkauksissa on yleensä kerrottu miltä aikakaudelta veturi tai vaunu on.

Sen sijaan rakennuksissa ja muissa yksityiskohdissa eivät valmistajat kerro mitään “historiantietoja”

– Tutkin netistä millaisia rakennuksia tuon aikakauden saksalaisessa kylässä olisi. Esimerkiksi tasakattoisia rakennuksia ei ollut, joten sellaisia en ostanut. Figuureissa eli eläin- ja ihmishahmoissa oli otettava myös aikakausi huomioon. En voinut laittaa minihameista tyttöä kylän raitille.

 

Myös raidelinjat on suunniteltu tarkkaan. Hurskainen suunnitteli tietokoneella useita vaihtoehtoja.

– Tärkeintä on suunnitella raidelinjat huolella, koska kiskoja myydään eripituisina pätkinä, kaarrososissa on jyrkkiä ja loivia kaarteita ja vaihteissa erikokoisia raiteen osia. Rakennuksia hahmottelin rakentamisen edistyessä.

Pienoisrautatien mittakaavaksi Hurskainen valitsi Euroopassa yleisimmän H0:n eli 1:87:een

– Siihen mittakaavaan on eniten osia.

Pienoisrautatiessä olennaisin osa ovat tietysti junat ja veturit. Hurskaisen vetureissa jarrut kirskuvat, kellot soivat, höyrypillit viheltävät ja valot palavat.

– Hinnaltaan kalleimpia ovat nämä MFX-veturit, jotka maksavat 250–400 euroa. Tavallinen omakotitalo maksaa ehkä parikymmentä euroa.

 

 

Rataan sähkö tulee virtakiskosta. Rautatiellä voi ajaa yhtä aikaa neljää junaa kahteen eri suuntaan kun vaihteet sen sallivat. Hurskaisella riittää pienoisrautatiessään vielä puuhaa.

– Iso siltatyö on vielä tekemättä. Rakennan ratapihan ylitse sillan ramppeineen. Puita ja pensaita voi vielä laittaa lisää, liikennemerkit ja tasoylikäytävän puomit puuttuvat, taloihin voi laittaa valaistuksen samoin katuvalaistuksen voi tehdä ja vaihtaa vaihteet manuaalisista sähköisiksi. Kirkon vieressä on pieni lampi ja siinä on suihkulähde. Suihkulähteeseen voi asentaa pienen moottorin, jolloin se oikeasti pulputtaa vettä. Tässä kylässä ei ole toistaiseksi tuulimyllyjä, mutta niidenkin siivekkeet on mahdollista saada pyörimään moottorivoimalla.

 

Pienoisrautatiehen uppoaa aikaa, joskus 30 kertaa 30 sentin alueeseen voi kulua 3–4 tuntia. Hyvien materiaalien lisäksi rakentaminen vaatii myös silmää, kekseliäisyyttä ja taitoa.

– Kosken, kanavan ja lammikon veden väriin en ole vieläkään täysin tyytyväinen. Vettä luotaessa käytetään maalin lisäksi vesiainetta ja -efektejä esimerkiksi antamaan vaikutelmaa laineista ja pyörteistä. Pinnanmuotoja, esimerkiksi kallioita, rakennetaan styroformista, joka on suutakepuristettua polyuretaania. Sitä voi veistää ja vuolla ja muodot viimeistellään täytemassalla ja maisemointivärisetillä Ruohosirotteen voi nostaa staattisella sähköistyksellä aidonnäköiseksi heinikoksi. Kun sirote liimataan alustaan, se jää pystyyn.

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31