Jutut

Piisamin epäilyttävä olemus

Pystyn ilman suurempia inhon väristyksiä seuraamaan jalkojen välistä luikertelevaa kyytä. En juuri noteeraa kämmentä pienempiä hämähäkkejä. Haukotus ei ole kaukana kun kuuntelen aikuisten ihmisten kauhunsekaisia kertomuksia näiden eläinten kohtaamisista.

Inho ja pelko vaikuttavat kumpuavan niin syvältä, ettei se voi olla keksittyä. Joku lukeneempi kaveri pystyisi ehkä kertomaan siirtyykö se sukupolvelta toiselle geeneissä. Asiaa tulee aina itsekin pohdittua kun kohtaan rotan. Yksikään rotta ei ole minulle koskaan tehnyt pahaa, mutta jokin selittämätön kuvotuksen tunne läpäisee kropan kun siimahäntä vilistää silmien edessä.

Siitä päästäänkin piisamiin. Seuraan mielelläni sen puuhailuja keväisessä rantakaislikossa. Se on oikein sympaattinen, ei edes tuhoa linnunpesiä kasvissyöjä kun on. Mutta joskus tulee miettineeksi, että ei piisamin kuonoa tarvitsisi ihan hirveästi suipentaa, eikä korvia venyttää, eikä vatsanahkaa kiristää kun edessämme olisi kilon painoinen hirviörotta. Häntä olisi jo valmiina.

Ari Elovirta

Kirjoittaja tarkkailee lintuja ja muuta luontoa, joskus pieni pilke silmäkulmassa.

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31