Jutut

Polkupyörä on jo keksitty

Antti Leinikka

Kymmenen vuotta kuljin koulumatkat polkupyörällä. Dynamon firinä iskostui takaraivoon. Nyt on pyörä keksitty uudelleen. Perustelut ovat osin toisenlaiset. Samalla on näkökulma päässyt yksipuolistumaan.

 

Polkupyörän ja lastenrattaiden ympärillä käyvä keskustelu ajaa lähinnä nuorten ja terveiden lapsiperheiden asiaa. Hyvä sinänsä, että huolehditaan lastenrattaiden saamisesta bussiin. Hyvä, että huolehditaan pyöräteiden rakentamisesta. Taisimme äskettäin hyväksyä jopa polkupyöräilyn kehittämisohjelman.

 

Nykyään puhutaan paljon ikäystävällisyydestä. Vauvaa rattaissa työntävän ikähaitarin toisessa päässä on sauvaansa tukeutuva tai rollaattoria työntävä vanhus. Miten hän selviytyy yhä kasvavassa villin näköisessä polkupyörävirrassa? Miten hänelle taataan turvallinen ”vihreä linja”?

 

Tästä on käyty paljon keskustelua. Tulisiko myös pyöräilijöille määrätä varoetäisyys edellä fillaroivaan? Esimerkiksi 10 metriä. Siinä välissä ehtisi jo kelkallakin pujahtaa kauppaan. Pyöräilijän väistämisvelvoite on hyvä asia. Myös kuuluva ”aisakello” voisi auttaa. Tosin ei siinä mummo tietäisi, mihin väistäisi, jos primputuksia jatkuvasti kuuluu selän takaa. Liikennevaloissa tulisi ”vihreälle ukolle” antaa enemmän aikaa, ja tarvittaessa lisätä keskikorokkeita. Niistä tulee jaksaa työntää rollaattori ylitse.

 

Ikäihmisten liikkumisen helpottaminen vaatii toimia myös kunnallistekniikalta. Olen nähnyt tilanteen, jossa vanhus huristeli sähköavusteisella päällä istuttavalla kulkupelillä autojen joukossa. Kysyin, miksi et käytä tätä kevyen liikenteen väylää. ”Ei mun selkäni kestä sitä tärinää”. Huomasin, että routa oli pätkinyt poikittaisia railoja ja tehnyt pyörätiestä pompottavan muhkuraisen. Sama toistui erään toisen henkilön kohdalla. Nyt selitys oli se, että autotie oli jo ehditty ajaa lumesta puhtaaksi, mutta pyörätiellä oli vielä paksu loskakerros. Siinä ei pääse eteenpäin millään apupelillä. On mentävä autojen sekaan pelkäämään.

 

Yhtenä aamuna saatoin pojantytärtäni ekaluokalle Myllymäen kouluun. Oli hätkähdyttävää huomata, kuinka erilainen on lapsen näkövinkkeli metrin korkeudelta. Siitä voisi kirjoittaa oman juttunsa.

 

Kaupunki tarvitsee työtätekeviä asukkaita, joten on ymmärrettävää, että työmatkat ovat herkästi etusijalla liikkumismahdollisuuksia kehitettäessä. Muita ei kuitenkaan tulisi kokonaan unohtaa. Varsinkin ikäihmisille liikkuminen on paljolti asioilla käymistä ja edellyttää toisenlaista asiakasnäkökulmaa.

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31