Jutut

Posketon läppä virittää tulevaan päivään

Joka ainoa arkiaamu Café Kukon sama pitkä pöytä täyttyy tutusta äijäporukasta. Miehet käynnistävät työ- tai eläkepäivänsä yhteisellä kahvittelulla ja jutustelulla. Näin on tehty jo yli 25 vuoden ajan.

Kahvilayrittäjä Teemu Kukko muistaa tarkan päivän (16.8.1995), kun kaverukset alkoivat kokoontua Osuuspankin taloon juuri avatussa Kukossa. Sitä ennen monet heistä olivat jo ottaneet tavaksi istuskella aamuisin yhdessä muualla. Varsinaiseksi aloituspaikaksi he mainitsevat Seppo Saarisen pitämän pylväskahvilan Kirkkopuistossa.

– Tämä on ihan hullu ryhmä, Kukko nauraa.

Perustajajäsenistä mukana ovat edelleen Antti Korpimaa, Kalevi Kilpi ja Olli Kausti.

Helmikuisena perjantaina joukossa olivat lisäksi Jari Hurme, Pertti Siivonen, Pertti Lahervuori, Jarmo Tallqvist, Niilo Launo, Olli Forsell, Mika Helander, Harri Jalkanen ja Timo Hallenberg. Vakikävijöistä puuttui tällä kertaa ainakin Pentti Riihimäki.

Miesten kesken on kehittynyt mieletön huumori, jossa ei säästellä ketään: ei kaupunkia, ei valtiovaltaa, ei tiedotusvälineitä, eikä varsinkaan saman pöydän ympärillä istuvia.

– Joka päivä meille tulee lisää ikää, kun saamme nauraa niin paljon. Mutta Hämeenlinnan nykyisestä urheilujournalismista me hiillymme. Omaa kotipesää ei saisi liata, vaan maakunnassa pitäisi pitää omien puolta, he morkkaavat.

Huumori on joskus aika mustanpuhuvaakin, mutta välillä jutut myös vakavoituvat. Puheenaiheet vaihtelevat aivan laidasta laitaan; asiat pistetään niinsanotusti kuntoon sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti. Kulttuuriakin käsitellään vähintään sivulauseissa.

– Ja eläkeikäiset kertovat toisilleen, mistä kunakin päivänä saa maistiaisia, he velmuilevat.

Menneellä viikolla aiheissa pinnalla oli muun muassa Suomen olympiamenestys. HPK on kestojuttu varsinkin silloin, kun kausi on meneillään. Miehet veikkaavatkin koko ajan lätkätuloksia euron panoksella 19 osallistujan voimin. Myös olympia-arvaukset he muuttivat keskinäiseksi peliksi.

– HPK:n kanssa katseet suunnataan jo ensi kauteen. Ne pelaajat, jotka nyt lähtivät pois, olisivat lähteneet muutenkin. Ei me sille hurrata, mutta ensi kaudeksi seura voi nyt sitten ostaa muutaman uuden miehen, he nyökyttelevät yhdessä tuumin.

Miessakissa myös tieto karttuu ja viisaus tiivistyy. Jos joku tarvitsee käytännön apua, ongelmanratkaisijat ovat lähellä. Ja jos sormi menee ihan suuhun, Forsellin Olli tarttuu puhelimeen ja kysyy neuvoa. Kännyköitä ei kuitenkaan tapaamisen aikana muuten räpläillä.

– Kun lähden kahvilasta, tunnen itseni fiksuksi, Timo Hallenberg tiivistää olennaisen.

Yhteistä aamukahvitteluaan miehet kuvailevat henkireiäksi, jota ilman olisi vaikea aloittaa päivä.

– Rutiinit tuovat turvallisuutta, ja kaveria ei jätetä, he vakuuttavat.

Forsell miettii jo työelämän jälkeistä aikaa ja pitää kivana ajatuksena sitä, että sama rutiini jatkuu aikanaan myös vapaaherrana. Kesäisin ryhmän reviiri laajenee kadun puolelle, kun Kukko siirtää osan pöydistä Palokunnankadun varteen. Siinä istuskellessaan miehet tervehtivät iloisesti myös ohikulkijoita.

Porukka tekee muutakin yhdessä kuin vain kahvittelee aamuisin. He ovat käyneet retkillä muun muassa teatterissa ja raveissa, ja äskettäin he kiersivät vuoden 1918 lähiseudun sotapaikat.

Café Kukossa asiakkaat ovat jo oppineet, että valitsevat paikkansa aamukahdeksan ja -yhdeksän välillä toisaalta ja jättävät pisimmän pöydän vapaaksi. Kerran joku nainen oli haksahtanut istumaan miesten paikalle, mutta sitten oli selvinnyt, että hän ei ollutkaan hämeenlinnalaisia.

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31