Jutut Hämeenlinna

Rannekello on taas trendikäs arjen työkaluna, statussymbolina ja innokkaan keräilyn kohteena

Raimo (vas.) ja Ollipekka Laine tarkastelevat Tissotin perinnemallia, jonka paksuus on vain 5,15 millimetriä. Vuonna 1956 perustettu Kellokeskus Laine on Hämeenlinnan vanhin yksityinen kello- ja kulta-alan erikoisliike.

Kun matkapuhelimet yleistyivät 1990-luvun loppupuoliskolla, monet hylkäsivät rannekellonsa ja niiden epäiltiin siirtyvän kokonaan museoesineiden joukkoon, mutta toisin kävi. Rannekello on taas löytänyt tiensä sekä tavallisten ihmisten että maailman mahtajien ja poptähtien ranteisiin.

 

Uudet tuulet puhalsivat rannekellojen maailmassa 1970-luvun alussa, kun Raimo Laine alkoi työskennellä Erkki-isänsä perustamassa kello- ja kulta-alan liikkeessä.

– Kellot olivat siihen saakka olleet pääasiassa sveitsiläisiä, mutta sitten japanilaiset lähtivät markkinoille voimakkaasti mukaan digitaali- ja patterikelloilla, jotka olivat suhteellisen edullisia. Niiden suosio oli todella kova. Sveitsiläiset hermostuivat ja yrittivät kilpailla tekemällä halvempia malleja, mutta se ei heiltä koskaan oikein onnistunut, Laine muistelee.

 

Nestekiteiden huippukausi kesti kymmenisen vuotta. Seuraava menestystuote oli niin sanottu ana-digi-kello, jossa oli sekä viisarit että digitaalinen näyttö. Trendien vaihdellessa pintansa piti perinteinen kronografi. Sillä tarkoitetaan yleisimmin viisarikelloa, jossa on useampia pieniä kellotauluja ajanottoa varten.

– Kronografin suosio on aika tavalla ulkonäkökysymys, Laine arvelee.

– Sitä pidetään sporttisena ja miehekkäänä kellona. Se, onko niillä ylimääräisillä kellotauluilla käyttöä, on sitten kokonaan eri asia.

 

Rannekellojen menekki oli kehnoimmillaan vuosituhanteen vaihteen jälkeen.

– Tällaisessa perinteisessä kelloliikkeessä asia ei ole ehkä näkynyt ihan niin selvästi. Aina jotkut ovat halunneet kelloja ja nehän ovat myös perinteisiä lahjoja. Mutta totta kai kännykkä vei kellokaupasta osansa.

Yksittäistä syytä rannekellon voitokkaalle paluulle on vaikeaa nimetä. Alan liikkeet ja julkaisut ryhtyivät vuoden 2010 paikkeilla systemaattisesti nostamaan kellokaupan profiilia. Samoihin aikoihin musiikin myyntilistoille rymistelivät rap-artistit, joiden kulttuurissa arvokas rannekello kuuluu asiaan. Sosiaalinen media valtasi maailman ja tuotti kuvatulvaa, jossa niin Barack Obaman kuin Vladimir Putininkin kädessä komeili arvokas aikarauta.

– Keski-Euroopassa rannekellolla on samanlainen statusarvo kuin autolla, Ollipekka Laine sanoo.

– Jos bisnesneuvotteluun menee kalliissa puvussa, mutta kello on halpa, se herättää epäluottamusta.

 

Nykyään kellot ovat hyvin suosittuja keräilyn kohteita. Retrohenkisyys on vahva trendi, ja valmistajat tekevät kelloja 1930- ja 1940-lukujen mallien mukaan tai uusia versioita 1980-luvun ana-digi-klassikoista.

– Itse olin sitä mieltä, että mekaanisten kellojen aika on ohi, mutta nykyään kalliimmat kellot ovat pääsääntöisesti automaattivetoisia, eli ottavat energiaa käden liikkeestä, Raimo Laine kertoo.

– Viime aikoina rannekellot ovat olleet naisillakin hyvin kookkaita, mutta nyt taidetaan olla menossa taas pienempiin ja ohuempiin.

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31