Jutut Kaloinen

Renkoon on syntynyt erityinen retkikohde yksityiselle maalle – Hyystin metsä on kuin satumaa

Jyrkäteen pohjoispuoli on Perttu Laakson mukaan vilpoinen paikka kovillakin helteillä. Kallion seinämässä oli kesän ajan Benjamin Nozdhrachevin kierrätysmateriaaleista tehty teos The Line. Kuva: Lea Karmala
Jyrkäteen pohjoispuoli on Perttu Laakson mukaan vilpoinen paikka kovillakin helteillä. Kallion seinämässä oli kesän ajan Benjamin Nozdhrachevin kierrätysmateriaaleista tehty teos The Line. Kuva: Lea Karmala

Rengossa Kaloisten kylässä voi tehdä luontoretken metsäpalstalle, joka on ollut suojeltuna kymmenen vuotta.

– Alueella on seutukunnan komeimmat kalliot. Jyrkin rinne on yli 20 metriä korkea. Se on niin upea paikka, että halusimme sen jäävän jälkipolville. Kaikkein tärkein alue on jyrkänteen alla. Asiantuntijat sanoivat, että vaikka suunta osoittaa pohjoiseen, päivä lämmittää kallion niin kovasti, että kasvusto alapuolella on täysin erilainen kuin muualla, metsän toinen omistaja Perttu Laakso kertoo.

Laakso ja hänen sisarensa ovat nyt hakeneet kotitilaansa kuuluvalle 5,5 hehtaarin alalle pysyvää suojelua. Väliaikainen suojelu päättyi tänä kesänä.

Joakim Sederholmin maalatut puuveistokset Odysseus ja Troijalainen koira viettivät kesän Hyystin metsässä. Kuva: Lea Karmala
Joakim Sederholmin maalatut puuveistokset Odysseus ja Troijalainen koira viettivät kesän Hyystin metsässä. Kuva: Lea Karmala

Taideteoksia luonnonhelmassa

Jo itse kallio ympäristöineen on näkemisen arvoinen. Lisäksi suojelumetsässä oli tänä kesänä toista kertaa taideteoksia luonnon helmassa. Rengossa asuvan kuvanveistäjän Riitta Kopran puuhaamassa näyttelyssä oli esillä viidentoista taiteilijan töitä.

– Viime vuonna näyttelyn vieraskirjaan tuli parisataa nimeä. Nyt niitä on jo 265, ja tiedän myös, etteivät kaikki kävijät kirjoita nimeään. Vielä on tulossa ainakin yksi isompi ryhmä, Laakso kertoi syyskuun alkupuolella.

Opastusta metsään ei ole järjestetty, vaan vierailut perustuvat jokamiehenoikeuksiin. Lähelle johtava metsäautotie on suljettu kävijöiden autoliikenteeltä, koska parkkipaikkoja ei ole.

– Uskomatonta, että on niin paljon kävijöitä, vaikka kävelymatkaksi tulee yhteensä 3,5 kilometriä.

Näyttelyn rakentamiseen saatiin myös sponsoriapua.

– OmaSäästöpankki ja 4H järjestivät niin, että saimme tänne nuoria töihin kahdeksi päiväksi. Pankki maksoi heille korvauksen, Laakso kertoo.

Pilvi Ojalan Vieraskirja-teos päivittyi jäljistä, joita metsän eläimet jättivät. Kuva: Lea Karmala
Pilvi Ojalan Vieraskirja-teos päivittyi jäljistä, joita metsän eläimet jättivät. Kuva: Lea Karmala

Vanhalla polullakin oma tarinansa

Hyystiksi nimetty kallioalue oli Laaksolle mieluinen paikka jo lapsuudessa. Hänen kotitilansa historia on kaikkinensa mielenkiintoinen, sillä se oli 1600-luvulta Ruotsin kuninkaan hallussa niin sanottuna kruunun puustellina, jota isot sotaherrat tulivat eläkepäivillään isännöimään. Maat kattoivat tuolloin puolet koko kylästä.

Aikoinaan tila tuli Suomen valtion omistukseen jatkaen lampuotina, johon otettiin vuokralaisia.

– Isoisäni vuokrasi itselleen tilan vuonna 1926. Sodan jälkeen maita lohkaistiin evakoille, joten täällä on paljon karjalaisverta suhteessa muihin hämäläisiin kyliin. Siinä yhteydessä myös isoisäni sai lunastaa itselleen 27 hehtaaria peltoa ja 43 hehtaaria metsää, Laakso kertoo.

Hyystiin johtavalla vanhalla polullakin on oma tarinansa, sillä kylällä asunut mäkitupalainen Vilhelmiina Heinonen kulki sitä pitkin paljain jaloin lypsämässä laitumella ollutta lehmäänsä.

Nykyään metsässä käy paljon marjastajia ja sienestäjiä, ja iso siirtolohkareen päällä on geokätkö, joka myös vetää porukkaa. Maastoon asennetut valvontakameran yökuvat ovat paljastaneet, että alueella liikkuu hirviä, peuroja, kettuja, mäyriä ja tänä vuonna villisikaemokin kuuden poikasensa kanssa.

”Raha ei ollut tärkein asia”

Pysyvää suojelua kallioalueelle ehdotti Metsäkeskus. Väliaikaisessa suojelussa korvaus oli kymmenen vuoden ajalta laskettu teoreettinen kasvu miinus verot. Tuona aikana sai tehdä myös perusteltuja luvanvaraisia metsätöitä.

Pysyvässä suojelussa metsä arvioidaan, ja korvaus on sama kuin jos se ikään kuin hakattaisiin kerralla pois. Tänä vuonna summasta ei tarvitse maksaa veroja.

– Meille ei raha ollut tärkein asia, Laakso painottaa.

Ensi vuodeksi Laaksoilla on mietittynä jo uusi alue taidenäyttelylle jyrkänteen toiselta puolelta.

– Siellä on mielenkiintoinen kohta, jossa vesi ja routa ovat syöneet aika ison kallioluolan. Se saattaisi olla gallerialle hyvä paikka. Kallioita on kysytty myös kiipeilypaikaksi, mutta siihen Metsäkeskukselta tuli aivan ehdoton ei.

Kaloisten kylästä voisi Laakson mielestä ihan hyvin tulla oikea luontomatkailupaikka, jossa helmenä hohtaisivat suojelualueet. Hänen mukaansa asiaa on jo mietittykin. Ensi kesäksi metsään on taas luvassa myös taidenäyttely.

Menoinfo