Jutut

Luonnosta: Ruislintu on palannut

Kuva: Ari Elovirta
Kuva: Ari Elovirta

”Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden yllä täysi kuu”, Eino Leino herkistyi kuvaamaan suomalaista kesäyötä lähes pateettiseksi kasvavassa Nocturnessa. Mutta ilmeisesti vain runoilija itse tiesi miksi tähän seestyneisyyttä henkivään tunnelmaan liitettiin ruisrääkän sahaava narina.

Niin tai näin, ruisrääkkä on taas palannut Afrikan reissultaan ja on tavattavissa useilla kesantopelloilla ja muissa sopivan pituista heinää kasvavissa maastoissa. Tapaaminen tarkoittaa tässä tapauksessa kuulemista, sillä näköyhteyden saaminen lintuun on todella työlästä. Sitä voi kokeilla kävelemällä äänen suuntaan. Perille päästyään kuuleekin äänen hieman kauempana. Tätä kissa ja hiiri-leikkiä voi jatkaa loputtomiin.

Jos lintu vihdoin työntyy heinikosta näkyviin, voi todeta, että jollakin tapaa lauluääni ja ulkonäkö sopivat yhteen. Ruisrääkkä ei ole klassisen kaunis varsinkaan silloin kun se kita ammollaan ja vilkkuluomet esillä toistaa yksitotista sanomaansa. Mutta linnun ääni, ulkonäkö ja salaperäinen käyttäytyminen tekevät siitä kiehtovan luontokappaleen, joka lumosi Eino Leinonkin.

Ari Elovirta

Kirjoittaja tarkkailee lintuja ja muuta luontoa, joskus pieni pilke silmäkulmassa.

Menoinfo