Jutut Hauho

Fifi on kuin hevonen pienoiskoossa – Minihevosesta on iloa koko perheelle

Minihevosesta on tullut koko perheen harrastus. Sofia (vas.), Satu, Leo ja Juha Lindstedt puuhailevat Fifin kanssa Hauhon Alvettulassa sijaitsevalla tallilla usein koko perheen voimin. Kuva: Heli Karttunen
Minihevosesta on tullut koko perheen harrastus. Sofia (vas.), Satu, Leo ja Juha Lindstedt puuhailevat Fifin kanssa Hauhon Alvettulassa sijaitsevalla tallilla usein koko perheen voimin. Kuva: Heli Karttunen

Hauholaisen hevostilan tarhassa käyskentelevä Fiona eli ”Fifi” ei ole mikä tahansa nelijalkainen. Säkäkorkeudeltaan 86-senttinen tamma edustaa maailman pienintä hevosrotua eli miniatyyrihevosta.

Pitkän linjan hevosharrastaja Satu Lindstedt halusi hankkia minihevosen aivan tietystä syystä:

– Minihevonen on nimensä mukaisesti hevonen, ei poni. Juuri luonne on näissä parasta. Minihevoset ovat sekä kokonsa että luonteensa puolesta lapsille sopivia. Poneilla on usein enemmän pilkettä, kun taas hevoset ovat luonteeltaan säyseämpiä ja helpompia käsitellä.

 

 

12-vuotias Fifi löytyi pitkällisen etsinnän jälkeen.

– Minihevosia ei käsittääkseni Suomessa vielä hirveästi ole, ehkä muutama sata. Suomesta oli tosi vaikea löytää täysikasvuista, ratsukoulutettua tammaa. Olin jo melkein luovuttanut, kun sain vinkin, että seinäjokelaisella ponikasvattajalla oli tämä nuorena Tanskasta tuotu tamma myytävänä.

Ponien kouluttamisessa ongelmana on sopivankokoisen kouluttajan löytyminen, sillä pienen ponin selkään ei usein aikuinen sovi. Fifistä oli kuitenkin myyjän hoteissa kouliintunut kelpo lastenratsu, joka osaa myös hypätä ja vetää kärryjä.

– Pienissä poneissa on juuri se hankaluus, että on vaikeaa löytää sellaista, joka soveltuu muuhunkin kuin talutukseen. Pienten hevosten kouluttajat ovat harvassa, sillä kouluttajaksi tarvitaan osaava lapsiratsastaja, joka myyjältä löytyi onneksi omasta takaa, Lindstedt kertoo.

 

Sofialle on tärkeää, että hän pystyy puhdistamaan itse myös Fifin kaviot. Satu Lindstedt näyttää mallia oikeasta otteesta. Kuva: Heli Karttunen
Sofialle on tärkeää, että hän pystyy puhdistamaan itse myös Fifin kaviot. Satu Lindstedt näyttää mallia oikeasta otteesta. Kuva: Heli Karttunen

 

Lindstedtin mukaan moni on jo ehtinyt taivastella minihevosen hankkimista. Hevosharrastus on Lindstedteillä kuitenkin koko perheen juttu, ja kun etenkin tytär on lajista kiinnostunut, sopivankokoisen harrastekumppanin osto oli perusteltua.

– Minulla on myös hevonen, Riia, mutta se on lapsille aivan liian iso. Kun hevonen on sopivan kokoinen, lapsi saa siitä hallinnan kokemuksen ja motivaatio uuden oppimiseen kasvaa.

Lindstedt opiskelee parhaillaan työnsä ohessa hevosavusteisten palvelujen tuottajaksi Ylä-Savon ammattiopistossa Kiuruvedellä. Vaikka Fifi on ostettu ennen kaikkea lasten ratsuksi, suunnittelee hän siitä itselleen myös työkaveria.

– Olen varmaan aina salaa haaveillut hevosalan ammatista. Olen tapahtumatuottaja ja pystyn yhdistämään osaamistani niin, että voin tuottaa kulttuuri- ja hevosalan tapahtumia ja palveluja eri asiakasryhmille, LIndstedt kaavailee.

 

Reilun viikon tuttavuuden jälkeen Fifin hoitaminen sujuu 1-vuotiaalta Leolta ja 4-vuotiaalta Sofialta jo tottuneesti. Kuva: Heli Karttunen
Reilun viikon tuttavuuden jälkeen Fifin hoitaminen sujuu 1-vuotiaalta Leolta ja 4-vuotiaalta Sofialta jo tottuneesti. Kuva: Heli Karttunen

 

Lindstedt huomaa vaivihkaa siirtyneensä yhä enemmän hevosalalle.

– Opiskelun lisäksi aloin kirjoittaa juttuja kahteen hevoslehteen. Ideat, joita olen vuosia miettinyt, alkavat nyt konkretisoitua ja nyt ollaan kovaa vauhtia menossa kohti omaa yritystä.

Tulevaisuuden haaveissa on oma talli, jossa voisi tarjota harrastajille pienimuotoista, yksilöllistä, matalan kynnyksen hevostoimintaa vaihtoehtona ratsastuskouluille.

– On tutkittu, että eläimillä ja luonnolla on iso merkitys hyvinvoinnille. Itselle hevosharrastus on ollut aina iso voimavara ja kun tiedän, kuinka paljon siitä voi saada, haluan jakaa sitä iloa muillekin. Haluaisin tehdä Fifin kanssa myös hoitolaitoskäyntejä. Minin voi viedä sisätiloihinkin. Siis sellaisten ihmisten luo, jotka eivät tallille pääse. Haaveenani on, että löytyisi yrityskummi, joka tämän mahdollistaisi.

 

Ihan lähitulevaisuudessa on luvassa muutakin mukavaa hevosiin liittyvää – ehkä.

– Voi olla, että elokuun puolivälissä meillä on täällä pieni miniatyyri. Fifi on astutettu, mutta myyjä ei ole sitä tutkituttanut, onko se kantavana vai ei, sillä näitä on vaikea tutkia ultralla. Ainakin tamman vatsa on kasvanut, joten on hyvin mahdollista, että sieltä olisi varsa tulossa.

 

Miniatyyrihevonen

Miniatyyrihevosten rotujärjestöjä kantakirjoineen on maailmanlaajuisesti kymmeniä.

Eurooppalaisilla ja amerikkalaisilla on rodulle omat rekisterinsä.

Rotua on jalostettu näyttämään nimenomaan hevoselta pienoiskoossa.

Minihevosia on ollut hoveissa lemmikkeinä jo 1600-luvuilta ja niitä on käytetty myös kaivoksissa.

Miniatyyrihevosiksi lasketaan yleensä alle 86–97 cm korkeat hevoset, mutta määritelmä vaihtelee rotujärjestöittäin.

Miniatyyrihevosroduissa esiintyy paljon erilaisia värejä ja kuvioita.

Miniatyyrihevosia pidetään yleisesti hyväluonteisina.

Lähteet: Wikipedia ja Hevosmaailma.net

Menoinfo