Jutut

Kolumni: ”Se on niin pientä, mitä meiltä tulee…” *

Mari Monto

Ostin juuri kupillisen kahvia paikallisessa kahvilassa. Tällä kertaa en ehtinyt siemaista kuppostani pöydässä, vaan jouduin pyytämään sen mukaani. Ystävällinen myyjä kaatoi kahvini pahvimukiin ja laittoi muovikannen valmiiksi kupin viereen. Työnsin kannen pois ja havahduin miettimään, miksi.

 

Palasin eilen Aasian-matkalta. Tällä seikalla on syy-yhteys refleksinomaiseen liikkeeseeni. Reissasimme reilut kaksi viikkoa kolmen aikuisen ja kahden lapsen kombolla. Ensimmäinen reissukoti oli sinisen meren poukamassa sijaitseva herrankukkaro, joka oli jollain ihmeellä välttynyt muodostumasta turistihelvetiksi. Hienolla hiekkarannalla hetkittäin huomasi, ettemme olleetkaan paratiisissa. Vedessä näkyi yksittäisiä muovipusseja, styroksinpaloja, vesipulloja… Yleisvaikutelma oli silti siisti.

 

Todellisuus löi silmille, kun piipahdimme turistialueella. Valtavia jätevuoria tonkivat tien vieressä aidan takana nuoret ja vanhat yrittäen erotella tuhansia ja tuhansia muovipulloja roskan seasta. Se, mitä ei kelpuutettu ostettavaksi, päätyi – niin, mihinköhän? Kauimmaisella rannalla meidän piti pitkän ja hankalan taipaleen takana ”varmasti” päästä ihailemaan meritähtiä valkealla hiekalla. Ei päästy. Siellä rapaisen kärrypolun päässä oli kyllä valkea ranta, mutta vesi kellutti sellaista rojupeittoa, ettei yksikään meritähti loista siellä aikoihin. Kuvat merivirtojen kuljettamasta moskasta muuttuivat todeksi siinä silmien alla. Nyt. Ihan oikeasti.

 

Vaihdoimme maisemaa ”metsästä” 13 miljoonan asukkaan kaupunkiin. Kullankimaltavassa residenssissä meistä huolehdittiin mm. tuomalla joka päivä lukuisia 3,5 desin (!!) kertakäyttövesipulloja sammuttamaan trooppisen paahteen generoima nestevaje. Kokkasimme itse lähikaupan tarvikkeista sapuskat. Kuorimme muoviin käärityistä muovipaketeista yksittäispakattuja tuotteita ja muoviin käärittyjä banaaneja, kaikki laitettiin kaupassa väen väkisin muovipusseihin. Muovisessa leipäpussissa oli jopa erilliseen muovitaskuun pakattu paperinen tarjoiluvinkki – joka pussissa omansa. Tiukkaan sullottua roskaa tuli vuorokaudessa enemmän kuin kotona parin viikon aikana. Tämä silti, vaikka aloin turhautuneena purkaa pakkopakattuja muovipusseja jo kaupassa ja tungin väkisin kassalla kangaskassini tyrkylle. Halpojen, jopa pilkkahintaisten tuotteiden ostamisesta meni todellakin maku. Alkoi tosissaan ahdistaa.

 

Ja se pakollinen: ”Onko väliä, mitä me täällä teemme, kun ne muut siellä jossain sotkevat paljon pahemmin?” Jokaisen teoilla on merkitystä paikallisesti, ja jokaisen asenteella on merkitystä globaalisti. Minun ja sinun on suorastaan helppo tehdä valintoja kuluttamisen suhteen. Iso muutos lähtee siitä, että vaadimme järkeviä tuotteita. Emme osta mitä tahansa, vaikka sen saisi halvalla. Emme ota, vaikka saisi ilmaiseksi. Kotipihassa odotti eilen syyskuusta asti täyttynyt roska-astia. Jotenkin nyt asia harmitti aika lailla vähemmän kuin lähtiessä. Seuraavaa lentomatkaa ei tule ihan pian, vaikka matkailu perspektiiviä antaakin.

*Otsikon sitaatti on 25 vuotta sitten tekemässäni ympäristöselvityksessä saamani yleinen vastaus jätehuoltoa koskien.

Artikkeleita

marraskuu 2018
ma ti ke to pe la su
« loka    
 1234
567891011
12131415161718
19202122232425
2627282930