Jutut

Seikkailu-urheilija tuntee vilun, nälän ja väsymyksen

Unenpuute ja väsymys voivat saada aikaan harhoja. Kymmenien kilojen kantamus selässä on suunnistettava vuoristossa, eikä huoltoja ole välttämättä vähään aikaan tiedossa.

Seikkailu-urheilija tuntee vilun, nälän ja väsymyksen. Tätä kaikkea odottaa hämeenlinnalainen seikkailu-urheilija Juha Prittinen maailman kovimmalta lajin kisalta Chilen Patagonian Expedition Race.lta

– Olennaista on pitää yllä toimintakyky, harkintansa ja vauhti kaikissa olosuhteissa.

Joka neljäs vuosi järjestettävän kisan reitti on vielä arvoitus.

– Edellisten kisojen perusteella reitin pituus on arviolta 800 kilometriä ja kilpailun kesto 6–8 vuorokautta. Pääkulkutavat ovat vaellus, melonta ja maastopyöräily. Reitille kuuluu ennakko-odotusten mukaan myös kiipeilyosuuksia vuoristossa. Etenemisvauhti riippuu maastosta, vaikeimmissa paikoissa vauhti voi olla vain joitakin satoja metrejä tunnissa. Chilessä on odotettavissa jäätiköitä, tundraa, rehevää metsää, vuoristoa ja soita. Tiestöä tai matkapuhelinyhteyksiä ei juuri ole.

– Turvallisuuden takia joukkueilla on satelliittipuhelin, olemme aika omillamme noissa olosuhteissa. Joudumme kantamaan erilaisten lajikohtaisten varusteiden, ravinnon ja varavaatteiden lisäksi majoitteet ja keittimet mukanamme.

Vain harvat ja valitut pääsevät

Maailmanluokan kisoissa joukkueeseen kuuluu neljä jäsentä, joista yhden on oltava nainen. Prittisen lisäksi Salomon Team Finland -joukkueeseen kuuluvat Seppo Mäkinen, Maija Oravamäki ja Tuomas Sovijärvi.

Järjestäjä on hyväksynyt kisaan 25 joukkuetta eri puolilta maailmaa. Kilpailuun järjestäjät huolivat vain harvat ja valitut. Ilman referenssejä kisahaave jää keittiön pöydän ääreen. Lääkärintodistus on itsestäänselvyys.

– Jokaisen joukkueen jäsenen piti lähettää järjestäjille meriittilista pitkistä seikkailukisoista. Kiipeilystä, melonnasta ja pelastautumisesta vaaditaan todistukset etukäteen. Joukkue ei starttaa, jos yhdenkin sen jäsenen referenssit eivät järjestäjien tarkastusta kestä. Yhdellä joukkueen jäsenellä pitää olla ohjaajan pätevyys merimelonnasta.

Jokaisella jäsenellä on omat tehtävänsä ja vahvuutensa joukkueessa. Prittisen vastuulle on tähänastisissa kisoissa yleensä kuulunut suunnistus.

– Tällä kertaa päävastuun suunnistuksesta saa Seppo, jolla on huippusuunnistajan tausta ja paljon kokemusta seikkailukisoissa suunnistamisesta. Olen luultavasti apusuunnistaja.

Omat voimat tunnettava tarkkaan

Olennaista kisassa on itsensä tunteminen. Jokaisella on yksilöllinen kyky kestää valvomista ja säilyttää silti toimintakykynsä.

– Suomen Endurance Quest -kisassa muutama vuosi sitten näimme taivaalla kauniita lyhtyjä jotka oikeasti olivat tähtiä ja keskellä merellistä melontaosuutta yksi joukkueen jäsenistä väitti nähneensä merellä rekka-auton. Jatkuva keskustelu ja positiivisen tunnelman ylläpito nousee näissä tilanteissa hyvin tärkeäksi. Samanlainen huumorintaju on eduksi.

Kokemus opettaa, milloin on puututtava omiin tuntemuksiin.

– Esimerkiksi pieni kipu jalassa voi tarkoittaa pahaa hiertymää muutaman tunnin kuluttua.

Ulkomailla erityisesti suomalaisille haasteellisia maastoja ovat vuoret. Joskus yhdessä kilpailussa kokonaisnousua voi kertyä jopa 30 kilometriä, mikä vastaa puolenkymmentä nousua Mount Everestille. Nousujakin raskaimpia ovat alamäet, joilla väsyneet jalat joutuvat koville. Patagoniassa ei erityisen korkeita huippuja ole luvassa, mutta jyrkkäpiirteistä maastoa sitäkin enemmän.

– Suomessa vuoristo-olosuhteita ei voi harjoitella, koska täällä ei juurikaan ole 500 metriä pitempää yhtäjaksoista jyrkkää nousua. Mäkitreeniä tehdään silti paljon ja usein raskas reppu selässä.

Prittisen vahvin liikkumismuoto on juoksu, eniten treenattavaa on maastopyöräilyssä.

– Meikäläisen on pyrittävä parantaman erityisesti pyöräilyä, jota talvella harjoittelen 2–3 kertaa viikossa.

Artikkeleita

elokuu 2018
ma ti ke to pe la su
« heinä    
 12345
6789101112
13141516171819
20212223242526
2728293031