Jutut Hämeenlinna

Senioritanssissa pääsee aina parketille – ”Joskus selkä kipeytyy, mutta se ei suoranaisesti tanssia haittaa”

Ikä ei ole este, korkeintaan hidaste.
Lea Autero ja Pekka Kujansuu tapasivat toisensakin tansseissa. Kuva: Juhani Karvonen
Lea Autero ja Pekka Kujansuu tapasivat toisensakin tansseissa. Kuva: Juhani Karvonen

Ikä tai fyysinen kunto sinänsä ei ole este tanssiharrastuksen aloittamiselle. Senioritanssiin pääsee mukaan, vaikkei tanssikokemusta olisi. Plussaksi voidaan laskea myös sosiaalisuus ja mielen virkeys, jotka senioritanssi tuo mukanaan.

Hämeenlinnalaisille Lea Auterolle ja Pekka Kujansuulle elämän voisi sanoa olevan yhtä tanssia.

Pariskunta on ohjannut senioritanssiryhmää kymmenisen vuotta.

– Kerran viikossa harrastamme paritanssia ja lisäksi harjoittelemme senioritanssien askelkuvioita ja koreografiaa 2–3 tuntia viikossa kotona. Käymme myös kansalaisopiston lavatanssikursseilla ja kesäisin lavoillakin, sanoo Kujansuu.

– Itse asiassa tapasimme toisemmekin tansseissa Valkeakoskella parikymmentä vuotta sitten, naurahtaa Autero.

Senioritanssi on nimensä mukaan iäkkäille laadittu tanssiliikunnan muoto, jossa on otettu huomioon ikääntyminen ja sen mukanaan tuomat rajoitteet fyysisessä toimintakyvyssä. Senioritanssit ovat rentoja seuratansseja, joille tunnusomaista ovat oma nimi, luonne ja musiikki.

– Tanssit pohjautuvat iskelmämusiikkiin, sanovat ohjaajat.

Autero ja Kujansuu hiovat uusia tansseja ennen kuin muut saapuvat. Kuva: Juhani Karvonen
Autero ja Kujansuu hiovat uusia tansseja ennen kuin muut saapuvat. Kuva: Juhani Karvonen

Aina voi soveltaa

Tanssiharrastus pitää mielialan hyvänä. Senioritanssi pakottaa myös muistin käyttöön. Askelkuviot on opeteltava, jotta ne sujuvat ulkomuististakin.

– Pään ja jalkojen yhteispeli on koko tanssin ydin. Kaikki tanssihan on itse asiassa kävelyä musiikin tahdissa, sanoo Autero.

Monelle tanssiharrastus tarjoaa lievennystä yksinäisyyteen.

– Tansseissa on sellaisia, joita voidaan soveltaa vammaisille ja pitkäaikaissairaillekin. Jos toimintakyky on käynyt kovin heikoksi, istumatanssejakin on olemassa. Tuolitansseja emme ole Hämeenlinnassa harrastaneet, sanoo Kujansuu.

Senioritanssissa ei ole hyppyjä ja askellukset on suunniteltu nimenomaan seniori-ikäisille.

Autero kävi vuosikymmenen vaihteessa läpi mittavan selkäleikkauksen.

– Joskus selkä kipeytyy, mutta se ei suoranaisesti tanssia haittaa. Kipu menee ohitse särkylääkkeillä tai levolla.

Pariskunnan suosikkitanssi on hidas valssi.

– Se on askeliltaan haastavaa ja musiikki on kaunista. Pidämme kuitenkin kaikista sylitansseista kuten tangoista, foxtrotista ja lattareistakin, sanoo Autero.

Seinäruusuksi ei tarvitse jäädä

Hämeenlinnalaisella Idänpään työväentalolla senioritanssin harrastajat kokoontuvat kerran viikossa.

Yksi suuri senioritanssin etu on, ettei harrastus vaadi paria.

– Harjoituksiin voi tulla yksin eikä seinäruusuksi tarvitse takuuvarmasti jäädä. Tanssimme yleensä paripiirissä ja samalla vaihdamme paria jatkuvasti. Kaikki osanottajat pääsevät näin tutustumaan toisiinsa. Näissä tansseissa tulee aina hyvälle mielelle, vakuuttavat Autero ja Kujansuu.

Senioritanssiin on matala kynnys. Askeleet ovat varsin helppoja omaksua.

– Senioritanssissa kyse on piiritanssista eikä paritanssista. Tanssijat eivät ole yhtä lähellä toisiaan kuin paritanssissa, joten toisen varpaille tallomisesta ei tarvitse kantaa huolta. Senioritanssi antaa virheet anteeksi ja meidän ryhmissämme virheet ovat sallittuja. Hyvä rytmitaju on eduksi, mutta sen puute ei ole este osallistumiselle.

Hämeenlinnassa, kuten luultavasti muuallakin, senioritanssien osallistujista valtaosa on naisia.

– Osa naisista on sovitusti miehen roolissa. Rooli on sovittu etukäteen, mutta roolijako on olennainen, koska askeleet ovat hieman erilaiset riippuen siitä, onko tanssija mies vain nainen, sanoo Kujansuu.

Menoinfo