Jutut Hattula

Seurakuntapuutarhuri kaivaa keskimäärin kaksi hautaa viikossa – pieni arkku koskettaa

Hattulan seurakuntapuutarhuri Kustaa Niiniltä kannattaa kysyä neuvoa, jos etsii tiettyä hautapaikkaa. Se kyllä löydetään. Tiedossa ovat kaikki hautapaikat vuodesta 1713 alkaen, Niini kertoo.

Lapion terävä kärki uppoaa kosteaan nurmeen Hattulan uuden kirkon hautausmaalla.

– Tähän kaivetaan noin jalkapallon kokoinen kuoppa, selvittää seurakuntapuutarhuri Kustaa Niini.

Hän on kaivamassa hautaa uurnalle, jolloin syvyys on noin 60 senttiä. Vainajan siunaus on jo ollut ja haudalle tuotu kukat, seuraavana päivänä omaiset ovat tuomassa sinne uurnan.

Niini siirtää kukkia sen verran, että niiden keskelle tulee tilaa kaivaa.

Kaivettuaan siistin kuopan, Niini levittää havuja sen ympärille.

– Isommat seurakunnat eivät tätä enää tee, mutta meillä tehdään, hän kertoo.

Hän nostaa vielä kuvun kaivetun kuopan päälle ja jättää lapion pystyyn suntiolle merkiksi, että hautapaikka löytyy seuraavana päivänä vaivattomasti.

Seurakuntapuutarhuri Kustaa Niini on toinen Hattulan haudankaivajista. Hän on tehnyt sitä muiden töidensä ohessa säännöllisemmin vuoden verran, kun edellinen varsinainen hauturi eläköityi – ja tekee ainakin toistaiseksi, ellei seurakuntaneuvosto toisenlaiseen ratkaisuun päädy.

Keskimäärin Hattulassa on Niinin mukaan kaivettavana noin kaksi hautaa viikossa. Uurnapaikkoja niistä on hänen arvionsa mukaan puolet.

– Se lisääntyy koko ajan. Kun kymmenen vuotta sitten tulin Hattulaan, uurnia oli ehkä yksi viidestä.

Uurnalle hautapaikan kaivaminen on yhden miehen lapiohommana noin 10 minuutin työ, mutta arkkuhaudan tekemiseen tarvitaan kaivinkone.

Sitä on kaivamassa aina kaksi miestä, jo työturvallisuussyistä. Kun haudasta kaivetaan pari metriä syvä ja sen pohjallakin täytyy työskennellä, varotoimenpiteet korostuvat.

Nopeimmillaan arkulle hauta kaivetaan Niinin mukaan kahdessa tunnissa, mutta pahimmillaan se on viikkojen urakka. Talvi ja routa tuo joskus isojakin mutkia matkaan.

– Jos on 29 astetta pakkasta, pohjoistuuli ja hautapaikkaa täytyy etsiä lumen alta, se voi viedä kaikkiaan kaksi viikkoa, Niini luettelee.

Haudankaivuu on yksi Niinin työtehtävistä, mutta hän myöntää, että joskus tilanteet koskettavat erityisesti.

– Jos on pieni arkku tai uurna, silloin tekee kipeämpää. Tai jos tietää, että hauta tulee jollekin tutulle. Sellaistakin on sattunut.

Lähtökohtaisesti hän ajattelee, että kuolema on demokraattinen ilmiö, ”nykypäivänä varmaan niitä ainoita, joissa ihmiset ovat aidosti samalla viivalla”. Se on vääjäämättä edessä meillä kaikilla.

– Kukaan ei tiedä etukäteen, milloin oma hetki koittaa, ja hyvä niin.

Sinällään Niinin mielestä kuolema on nyky-yhteiskunnassa sysätty liiaksikin pois ihmisten silmistä.

– Kuolema on hygienisoitu ja viety pressujen taakse piiloon, vaikka se on osa luonnollista kiertokulkua samalla tavalla kuin lasten syntymä.

Vaikka Niini ei varsinaisesti työnsä puolesta osallistu hautajaistilaisuuksiin, kuunteleminen kuuluu hänen mukaansa seurakunnan kaikkien työntekijöiden tehtäviin. Hautausmaalla liikkuessa keskustelukavereita tulee, ja omaisten suru on läsnä myös puutarhurin työssä.

– Suru on kuin sumussa kulkemista, ajan myötä se hälvenee. Mitä läheisempi ihminen kuolee, sen sakeampi on sumu. Sillä hetkellä olisi tärkeää, että ympärillä olisi läheisiä.

Artikkeleita

marraskuu 2018
ma ti ke to pe la su
« loka    
 1234
567891011
12131415161718
19202122232425
2627282930