Jutut

Kolumni: Spagaattisienestystä ja hankikuseskelun MM-kisat

En ole vielä viittäkymmentä, muutaman vuoden vaille, mutta salakavala mummotauti lienee jo ihan nurkan takana.

Olen päätellyt sen siitä, että tullessani aamulla aluskalsareissani keittiöön kahvinkeittopuuhiin ja valittaessani kovasti, kuinka hemmetin kuuma täällä onkaan, lapset tärisevät kylmästä ja istuvat aamupalalle toppatakit päällä.

Käytän nykyään titteliä Rengon sienikeisari, ettäs tiedätte. Niin monta sataa litraa on tänä syksynä revitty sieniä pöpeliköstä, ettei ikinä ennen.

Jotakin jännää siinä operaatiossa on, kun ämpäreiden kanssa painuu metsään näin hirvenmetsästyksen alettua, joskus melkein henkensä kaupalla. Kamalinta on, kun pyssynpauke kuuluu läheltä, mutta kun ei malta lähteä pois, kun suppilovahveroita olisi vielä vaikka kuinka.

Olenkin kehittänyt spagaattiasennossa tapahtuvan sienestysmetodin, josta paitsi yltää kurottamaan moneen suuntaan nousematta ja nostamatta takapuoltaan, on myös helppo maastoutua, jos ampuminen alkaa kuulua liian läheltä.

Lämpimistä ilmoista huolimatta nyt joutuu vetämään punaisen pipon päähänsä ja sitten metsässä tulee se hirveä hiki, ja ne saakelin silmälasit huurtuvat tämän tästä.

Sitten pitää kaivaa paidanhelma ja hinkata. Ja siinä menee hyvää sienestysaikaa!

Tavallaan vihaan kyseistä vammaisapuvälinettä, rillejä. Aina ne ovat hukassa tai paskana, sillä kotona minulla on tapana istua niiden päälle ja metsässä ne valuvat päästäni ja putoavat sammalikkoon, mutta en ilmankaan tulisi toimeen.

Viimeisin viritykseni oli jeesusteipata kertakäyttöveitsi irronneen silmälasin sangan tilalle. Se oli ainoa pitkulainen esine, jonka siihen hätään keksin. Paha vaan, että minulla on kohta kalju kohta korvan kohdalla.

Olen yhdistänyt sienestämisen ja kulttuurin. Metsä raikaa, kun laulan kovalla äänellä vanhoja jazz-standardeja ja tasaisin väliajoin huudan: Minä en ole hirvi! Saatan myös molottaa lapsena oppimiani venäläisiä lastenrunoja tai vetää muka suoraa tv-lähetystä metsän siimeksestä. Ja sitten nauran omille jutuilleni vedet silmissä.

Pissihädän tullen ilmoitan varmuuden vuoksi aina, että jos täällä on joku, niin nyt minä pissaan. Muutaman kerran nimittäin olen joutunut yllätetyksi. Kerran nuoruudessa, kun satuimme siskoni kanssa olemaan hänen mökkimetsässään spontaaneilla krapularuikuleilla, huomasimme mäen päällä metsätyökoneen, jonka kuljettajalla oli täydelliset näkymät meidän akkojen takapuoliin!

Kuinkahan monesta riistakamerasta löytyy jo Sana-show ja äijät käkättää, että siellä se blondi taas mesoaa.

Suomessa on kaikenlaisia kummallisia kilpailuja eukonkantokilpailusta heinäseipäänheittokilpailuun, mutta vihdoin löytyi kisa minullekin.

Silmääni nimittäin sattui netissä Hankikusemisen MM-kisat eli Snow peeing 2019. Tammikuussa Kaarinassa kuseskellaan kolme päivää. Miehille tuo laji on tietysti helpompi, mutta jahka nyt sataisi se ensilumi, pääsisi itsekin harjoittelemaan. Aihe on ilmeisesti vapaa. Itse ajattelin lirautella kasvojen profiileja, joita voitaneen tässä yhteydessä nimittää kusipäiksi.

Artikkeleita

marraskuu 2018
ma ti ke to pe la su
« loka    
 1234
567891011
12131415161718
19202122232425
2627282930