Jutut

Soutaen tuulessa

Juha-Pekka Koskinen

Pienen ihmisen vähästäkin vapaa-ajasta käydään nykyään veristä taistelua. Kun maailma on kameroita pullollaan, ei mikään mahtava tapahtuma edes pallon toisella puolella jää meiltä näkemättä. Jos kovasti innostumme ja kukkaro kestää, voimme itse lentää katsomaan Pamplonan härkäjuoksua tai vaikkapa olympialaisia. Enemmän, isommin ja kovemmalla räimeellä on lähes kaikkien elämysten ohjenuora.

 

Ikävä kyllä ihminen on mestari sopeutumaan kaikkeen, hyvässä ja pahassa. Kun temppumaakarit panostavat siihen, että yleisölle pitää lyödä tiskiin aina yhä kovempi kokemus, vastaanottajan aistit alkavat turtua. Toleranssi hymähtää tai kiljua kauhusta nousee hiljalleen. Huvitaikurit vastaavat tekemällä vuoristoradoista vaarallisempia, laittamalla ihmiset hyppäämään korkeammalta ja lisäämällä juoksumatkan pituutta maratonista sataan kilometriin. Hommassa pitää olla vaaran tuntua, eihän muuten elämys tunnu missään.

 

Olisi tietysti ikävä sanoa, että yhtä paljon kuin temppuratojen on tarkoitus tuottaa elämyksiä, on niiden tarkoitus myös kerätä turhat rahat pois käyttäjien taskusta. Eikä siinä mitään pahaa ole, sillä jokainen markkinataloudessa kasvanut tietää, ettei maailman suurinta taikinakulhoa tai jäästä veistettyjä liukuportaita voi ilmaiseksi rakentaa. Isot elämykset maksavat isosti.

 

Hämeenlinnassa on jaksettu rutista monista asioista ja usein syystäkin. Rahaa on kaadettu silmät kiiluen milloin mihinkin hillotolppaan. Jos kaupunginvaltuustossa on autoihmisiä, saadaan parkkitaloja ja -ruutuja runsaasti. Jos taas ennen valtuuston kokousta pyöräilykypärät killuvat naulakossa, joku älyää leventää kaukaisen kaupunginosan jalkakäytävää kuudella sentillä, jotta ne kuusi pyöräilijää päivässä mahtuvat ajamaan niiden kolmen kävelijän ohitse.

 

Onneksi välillä aurinko paistaa risukasaan ja joku älyää, että halvatkin huvit voivat olla mukavia. Kun valtavan tekojärven rakentaminen huvikäyttöön maksaisi satoja miljoonia, niin miksipä ei voisi hyödyntää jo olemassa olevaa järveä? Onhan se vanha ja kulunut, mutta täysin käyttökunnossa, ainakin päällisin puolin.

 

Aulangonjärvelle on ilmestynyt viisi kaupungin kustantamaa soutuvenettä. Niillä saa kaupunkilaiset vapaasti soudella ja katsella Aulangon maisemia järven suunnasta. Kuulostaa tylsältä huvilta, mutta soutelu hiljaisella järvellä on yllättävän mukava elämys. Maiseman näkee eri näkökulmasta kuin tavallisesti, ja siitähän aivot tykkäävät. Kun ei tarvitse väistellä härkiä tai pelätä putoavansa kuolemankurvissa kieppuvasta vuoristoratavaunusta, olo on hämmästyttävän levollinen.

Idean keksijä ei varmaan saanut dynaamisilta innovaattoreilta ylävitosia. Hän kuitenkin teki uroteon katsomalla välillä lähelle eikä sumuiseen horisonttiin.

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31