Jutut

Kolumni: Taidetta vai vaippoja? – Molempia tarvitaan

Tuulia Viitanen

Hämeenlinnassa on syntynyt jonkin sortin haloo kaupunginhallituksen hyväksymästä alueellisesta taideohjelmasta. Potti on 645 000 euroa, ja rahoitus tulee maankäyttö- ja tontinluovutussopimuksilla kertyvistä kaupoista arviolta kymmenen vuoden aikana. Summa käytetään pääasiassa Asemanrannan taidehankintoihin.

Lulu Ranne (ps.) jätti asiasta kaupunginhallituksen kokouksessa eriävän mielipiteen, sillä hänen mielestään maankäyttö- ja tontinluovutussopimusten kautta syntyvät tulot pitäisi mieluummin käyttää kaupungin rakennusten ylläpitoon ja huoltoon.

Keskustelupalstoilla on käyty varsin värikästä keskustelua. Että nyt julkisessa tilassa olevaan taiteeseen pannaan kymmenen vuoden aikana yli 600 000 euroa.

Julkisin varoin kustannettavia asioita helposti rinnastetaan.

”Ei ole totta, nuo rahat vanhustenhuoltoon ja terveydenhuoltoon yleensä! Asukkaat ensin!”

”Jos kaupungilla on rahaa tähän, niin sittenhän on rahaa korjata huonokuntoiset kadut/tiet myös.”

Keskustelussa unohtuu, että rahat ovat eri budjeteissa. Niitä ei noin vain siirrellä budjetista toiseen helpottamaan lastensuojelun ruuhkaa tai hupenevia vanhusten vaippavarastoja. Toisekseen nämä rahat tulevat alueen rakentajilta.

Entäs jos käännettäisiin keskustelu toisinpäin?

Hurraisimme sosiaalisessa mediassa, kuinka edistyksellinen kaupunki meillä on. Meillä on varaa ja tahtoa panostaa asukkaiden hyvinvointiin ja taide-elämyksiin. Silti meillä on varaa myös kouluihin, vanhainkoteihin ja muihin peruspalveluihin.

Olisimme rehdisti ylpeitä siitä, että kurjistumisen kierteessä osataan ajatella tuoreesti tulevaisuutta ajatellen.

On paljon verrokkikaupunkeja, joissa julkinen taide ja prosenttitaide on unohdettu jo kauan sitten. Vierestä löytyy myös Riihimäki, jossa ollaan kovaa vauhtia luopumassa omasta taidemuseosta ja jossa on jopa ehdotettu arvokkaan taidekokoelman myyntiä.

Tilaa luovuudelle ei pitäisi säästötoimissa hukata ja kuihduttaa. Kuka haluaa muuttaa kaupunkiin, joka kierii kurjistumisen kierteessä. Ei kukaan.

Ollaan ylpeitä siitä, että meillä vielä arvostetaan julkista taidetta. Se ei ole itsestäänselvyys. Maakunnan rajojen ulkopuolella on kateellisia ihmisiä. Hyvä, sillä kateus ruokkii. Se myös kertoo siitä, että meidän pitää olla varuillamme. Peruspalveluiden ylläpitäminen ei riitä kaupunkien asukastaistelussa.

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31