Jutut Hämeenlinna

Vannetanssissa tyyli on vapaa – Mimmi Pearlman löysi lajista helpotuksen selkäongelmiinsa

Mimmi Pearlmanille vannetanssi on yksi väylä luovuudelle. "Jokainen voi harrastaa lajia omista lähtökohdistaan ja omalla tyylillään." Kuva: Heli Karttunen
Mimmi Pearlmanille vannetanssi on yksi väylä luovuudelle. "Jokainen voi harrastaa lajia omista lähtökohdistaan ja omalla tyylillään." Kuva: Heli Karttunen

Mimmi Pearlman kieputtaa tottuneesti värikästä vannetta, milloin käsillään, vyötäröllään tai jaloillaan. Homma näyttää helpolta, kun sen osaa.

– Vannetanssissa ei ole tanssiaskeleita, mikä on mielestäni yksi lajin parhaita puolia. Tanssi on sarja erilaisia temppuja ja siirtymiä tempusta toiseen, hämeenlinnalainen kuvataiteilija ja luovuusvalmentaja kertoo.

Vannetanssissa on paljon erilaisia suuntauksia. Periaatteessa jokainen voi harrastaa lajia omalla tyylillään ja omista lähtökohdistaan. Myös musiikki on olennainen osa lajia.

– On huippukivaa, että saa samalla kuunnella musiikkia, jota rakastaa. Musiikki voi olla mitä vaan, vaikka klassista tai teknoa. Tässä lajissa ei voi tehdä väärin, mikä on hienoa.

 

 

Pearlman löysi vannetanssin etsiessään helpotusta selkäongelmiinsa.

– Olin jo aiemmin nähnyt joitakin videoita ja laji näytti hienolta, mutta en ikinä ajatellut, että itse harrastaisin sitä. Muutimme Helsingistä Hämeenlinnaan 2012 odottaessani toista lastani. Raskaus oli pahentanut selkäongelmiani ja ajattelin, että minun on pakko keksiä jotain.

Ollessaan äitiyslomalla 2013 Pearlman hankki ison vanteen vahvistaakseen sillä vatsa- ja selkälihaksiaan.

– Kun keksin, että vannetta voi kieputtaa myös käsillä ja muullakin keholla, sain siitä paljon positiivista energiaa, sekä henkisesti että fyysisesti.

 

Vannetanssi on monitasoista. Sen lisäksi, että laji tukee syviä lihaksia, on se myös meditatiivista ja ryhmässä harrastaessa lisäksi yhteisöllistä. Harjoitellessaan Pearlman keskittyy välillä vain tekniikkaan, välillä fiilistelyyn.

– Vannetanssi myös näyttää hienolta, mutta alussa sitä ei kannata ajatella. Kehon ja mielen yhteys kehittyy itsestään harjoittelun myötä. Mutta kehoa pitää myös kuunnella. Jos sattuu, niin sitten ei saa tehdä.

Laji ei ole niin vaikea kuin miltä se näyttää.

– Itselleen pitää antaa lupa oppia, ja oppiminen tapahtuu usein yrityksen ja erehdyksen kautta. Alussa vanne putoaa todella monta kertaa, mutta sen nostonkin voi tehdä hienolla tavalla, Pearlman vinkkaa.

 

Pearlmanin mukaan Hämeenlinnassa on toistaiseksi melko vähän vannetanssin harrastajia, mutta kiinnostusta on paljon. Muun muassa Helsingissä ja Tampereella harrastajia on enemmän ja maailmanlaajuisesti etenkin miehet ovat kunnostautuneet street dance -tyylisillä vedoillaan.

Pearlman aikoo järjestää kesän ja syksyn mittaan tilaisuuksia tutustua lajiin muun muassa jameissa ja kursseilla.

– Alusta asti tiesin, että haluan myös opettaa vannetanssia, sillä tämä on iloista ja ihanaa. Parasta on vapaus. Tässä lajissa ei ole kilpailua, vaan jokainen voi harrastaa sitä omalla tyylillään.

Pearlmanilla on työhuoneellaan runsas valikoima erilaisia vanteita. Kuva: Heli Karttunen
Pearlmanilla on työhuoneellaan runsas valikoima erilaisia vanteita. Kuva: Heli Karttunen

Vannetanssi

Vannetanssi on tanssimista vanteen kanssa.

Flow art -lajeihin kuuluva hoop dance tuli Suomeen USA:sta 1990-luvulla.

Varusteet:

Melko paksu ja painava vanne, sisäpuolelle pitoteippiä.

Jalkineet taipuisat, pitävät ja matalat.

Vaatetus ihonmyötäinen, ei liukas.

Musiikkia taustalle.

Lisätietoa Instagramista: @cre8trix22