Jutut Hämeenlinna

Tapio Suominen kirjoituttaa kujanjuoksunsa kirjaksi – kirjailija lupaa, että urheilijat ja kollegat saavat nukkua yönsä rauhassa

Tapio Suominen on asunut Hämeenlinnan seudulla viitisen vuotta. Nykyinen parolalainen tunnustaa jo kotiseuturakkautta. Päällä on Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen vuosikurssin 1985 takki, joka löytyi varastosta. Kuva: Iiro-Pekka Airola

Mennyt vuosi on ollut Tapio Suomiselle vaikea. Ääni ja kasvot tulivat Yleisradion lähetyksistä tutuksi useammalle penkkiurheilijasukupolvelle, mutta viime helmikuussa 30-vuotinen toimittaja- ja selostusura Ylessä päättyi potkuihin.

Kun lopputilin saamisesta oli kulunut pari päivää, vaikeaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan Suomisen maniavaihe kääntyi masennusjaksoksi.

– Alamäki oli tosi pitkä, olin aika lailla pois pelistä maaliskuun puolesta välistä jonnekin tuonne heinäkuulle. En tiedä miten olisi käynyt, jos ex-vaimo ja muu lähipiiri eivät olisi saaneet kiskottua sieltä syövereistä, hän myöntää.

Kärähti ratista

Suominen myös kärähti rattijuopumuksesta syyskuussa, toisen kerran vuoden sisällä.

– Prosenttijuomat ja kaksisuuntainen mielialahäiriö ovat aika huono kombinaatio. Se ei vaan toimi. Kevään ja kesän ankaran masennuskauden aikana vielä lääkitsin itseäni alkoholilla, mikä on varmaan vaihtoehdoista huonoin, Suominen tunnustaa.

Nyt hän kertoo olleensa kolme kuukautta ilman alkoholia. Loppuvuotta kohti suunta kääntyi muutenkin parempaan.

– Syksy oli tosi hyvä. Lääkitystä on vähennetty, mutta sitä on edelleen ihan reilusti.

Kaupunkiuutisten haastattelutilanteen jälkeen Suominen kertoi Twitterissä, että käräjäoikeus kutsuu taas. Häntä syytetään vartijan pahoinpitelystä Ylen tiloissa helmikuussa.

Elämäkerta ulos

Itsenäisyyspäivän aattona Suominen teki Otavan kanssa sopimuksen elämäkertakirjan julkaisemisesta.

Hän oli kypsytellyt kirjaa mielessään jo pari vuotta ja ehti jo käydä toisen kustannusyhtiön kanssa alustavia keskusteluita, mutta asia jäi puolitiehen, kun vointi heikkeni.

Idea palasi syksyn tullen, ja Otavassa innostuttiin miehen yhteydenotosta.

– Alkuperäinen ajatus oli kirja mielenterveysteemasta, mutta Otava halusi laajentaa sen elämäkerraksi.

Nyt samojen kansien välissä kerrotaan sekä Suomisen urasta urheilutoimittajana että sairastumisesta. Stadioneilta suljetulle osastolle -työnimellä kulkeva kirja on ajatus julkaista syys–lokakuussa.

– Olen tavannut tuhansia ihmisiä, saanut seurata läheltä urheilijoiden ja kollegoiden tekemisiä ja mitä kulisseissakin tapahtuu. Uskon, että siinä on aika paljon mielenkiintoista kerrottavaa.

Suominen ei säästele itseään

Skandaalinkäryistä paljastuskirjaa ei silti ole tulossa.

– Kollegat ja urheilijat saavat nukkua yönsä rauhassa. Jutut voivat olla sellaisia hauskoja sattumuksia tai yllättäviä piirteitä joistakin ihmisistä, joita jengi ei välttämättä tiedä.

Itseään Suominen ei kuitenkaan säästele.

– En halua silotella niitä asioita, jotka liittyvät minuun. Aion kertoa myös joitakin viinanhöyryisiä juttuja, joissa on tullut hölmöiltyä varsinkin sairastumisen myötä.

Elämäkerran teksti julkaistaan minä-muodossa, mutta Suominen ei kirjoita sitä itse. Tehtävä on annettu jyväskyläläiselle Lasse Lindqvistille.

– Hän on nuori kirjailijanalku, kova urheilumies ja tuntee myös tämän mielenterveyspuolen lähipiirinsä kautta. Meille on heti löytynyt yhteinen sävel ja samanlainen ilmaisun muoto, Suominen iloitsee.

Kaksikko tapaa toukokuuhun asti kerran viikossa. Juttutuokiot on teemoitettu etukäteen, ja yhdellä kerralla viivähtää kuulemma helposti kolmekin tuntia.

Velvollisuus puhua mielenterveysasioista

Suominen tähdentää, että hänelle henkilökohtaisesti mielenterveysosio on kirjassa tärkein. Hän ei ole itse kaihtanut teeman esiin nostamista julkisuudessa ja kokee sen myös tietyllä tavalla velvollisuudekseen.

– Mielisairaudet ovat edelleen tabu. Mitä enemmän näistä puhutaan avoimesti ja asiat arkipäiväistyvät, ihmiset uskaltavat avautua niistä ja toiset uskaltavat kysyä, mitä sinulle kuuluu, Suominen muistuttaa.

– Ymmärrän, että monessa työpaikassa kynnys on edelleen iso tuoda esiin, että sairastaa. Valitettavasti se pyritään pitämään salassa viimeiseen asti.

Projektityöt haaveena

Ennen kirjan julkaisua Suomisella on edessä iso hetki toukokuussa. Silloin ratkeaa, miten käy Suomisen hakemalle työkyvyttömyyseläkkeelle.

– Se olisi siinä mielessä hyvä vaihtoehto, että se toisi tietyn perusturvallisuuden, mutta mahdollistaa myös työnteon tiettyyn rajaan.

Tällä hetkellä kuntoutustuella oleva Suominen ei haikaile pikaista paluuta työrintamalle.

– Minun on mahdoton kuvitella, että pystyisin nykypäivänä enää täysiaikaiseen työntekoon. Uskon, että jollakin aikavälillä voin tehdä projektiluonteisesti jotain, toivottavasti urheiluun liittyvää.

Hän kertoo saaneensa jo aika paljon tiedusteluja aiheesta, mutta suoranaisista tarjouksista ei voi puhua.

– Olen vasta 54, joten vaikea ajatella, että olisin ihan joutomiehenä tästä hamaan tappiin asti.

Tapio Suominen

Täyttää helmikuussa 55 vuotta, syntynyt Turussa.

Poikamies, yksi tytär aiemmasta avioliitosta.

Ylen urheilutoimittajana 1988–2018 Suominen on laskeskellut työtehtäviinsä kuuluneen pitkälti toista sataa urheilun arvokisaa, noin 3 000 juonnettua tai selostettua lähetystä. Selostettuja lajeja noin 30.

Sairastaa vaikeaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, oireet alkoivat loppuvuonna 2012.

Urheilumiehen suurimmat intohimot ovat koripallo, jalkapallo ja yleisurheilu. Käy silloin tällöin myös hämeenlinnalaisten jääkiekko- ja lentopallojoukkueiden peleissä. “Lajien välinen vastakkainasettelu on ihan höpöhöpö-juttua.”

 

Katso päiväkohtaisia uutisia

tammikuu 2019
ma ti ke to pe la su
« joulu    
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031