Täydellinen toimettomuus

Sana Mustonen

Minä katselen, kun tietokoneeni ruudulla harrastetaan seksiä. Kaksi kärpästä parittelee niin tohkeissaan, ettei huomaa, että kärpäslätkäni (tällä kertaa en tarkoita rintojani) on jo kohotettu. Meidän koira nylkyttää sohvatyynyä ja kanit toisiaan. Kollikissamme käy kilometrien päässä panoreissuilla ja tulee takaisin persuus täynnä takiaisia, mutta virne naamalla.

Yli 70-vuotiailla vanhemmillanikin on kiihkeä seksielämä, jota jopa toisinaan koitetaan tarjoilla puhelimitse korvaani. Äitini soittaa ja sanoo: Arvaas mitä me äsken tehtiin? MUTTA KUN MINÄ EN HALUA TIETÄÄ. Pointti on kuitenkin se, että kaikilla muilla, jopa kärpäsillä, on vilkkaampi seksielämä kuin allekirjoittaneella.

Mitäs se Rengon akka valittaa. Kai senkin nyt joku huolii, edes hetkeksi niihin helliin hetkiin, miettii nyt moni. Juu, kyllähän niitä yrittäjiä olisi, mutta mitä vanhemmaksi tässä tulee, sitä nirsommaksi muuttuu. Ja minä kun edelleen jossain sielun salaisimmassa sopukassa odotan sitä loppuelämäni miestä, joka tulee ja puhuu ja pussaa, eikä pelkää elämää, eikä naisen tahtoa, vaan jää siihen asti, kun henkeä riittää. Mutta hyvinkin saattaa olla, että vietän loppuelämäni erakkona ja keittelen noidansoppaa mökissäni.

Minäpä laitoin elämän risaiseksi tässä yksi viikonloppu ja kävin laivaristeilyllä. Koska olen tänä syksynä urakalla kerännyt metsästä torvisieniä ja myynyt niitä, uskalsin tällä ”ylimääräisellä varallisuudella” varata perheelleni oikein kaksi luksushyttiä. Nooh, luksusta siellä oli parisänky ja minijääkaappi, jossa oli ilmainen kuohuviini ja pari limonadia, mutta kun sellaiseen ikkunattomaan kerrossänky-vankiselliin minä en mene.

Nyt joku ajattelee, että mitä väliä sillä hytillä on. Että kaikki normaaliristeilijän aktiviteettihan tapahtuu muualla, taxfree kaupoissa, ravintoloissa ja baareissa. VÄÄRIN.

Ensinnäkään minuun ei voi normaali-sanaa liittää missään yhteydessä ja minähän menin risteilylle ensisijaisesti makaamaan hytissä. Kerrankin sai olla luvan kanssa, suorastaan pakotettuna, tekemättä mitään! Menimme kyllä monien saarien ohi, mutta laivasta en päässyt sienimetsään, niin kuin kuskatessani lapsia jonnekin. Heiltä menee aina hermo, kun kesken kaiken äkkipysäytän auton ja sanon käyväni vain pikaisesti kurkkaamassa, onko sieniä.

Normaaliristeilijä ehkä myös bilettää ja ostaa mukaan sellaisen kaljakärryllisen juomia. Hah, minäpä satsasin syömiseen. Heti laivaan astuttaessa alkoi aamupala seisovasta pöydästä. Puolen päivän aikaan oli lounasbuffet ja illalla vielä illallisbuffet. Mitä siinä välissä muuta jaksaisikaan, kuin maata hytissä. Ja olihan minulla ristikkolehti mukana. Täydellinen toimettomuus. Lapsilla oli tylsää.

Aikanaan suomalaiset risteilyvieraat olivat kuuluisia siitä, että lastasivat koko seisovan pöydän samalle lautaselle. Nyt tätä samaa näyttivät harrastavan kiinalaiset matkailijat. Oli siinä naurussa pitelemistä, kun tyylikäs kiinalaisrouva länttäsi lautaselleen ensin kukkurakauhallisen oranssinvärisiä purkkipapuja ja siihen päälle toisen kukkurakauhallisen kaurapuuroa. Mahtoi olla kulinaristinen makuelämys.

Artikkeleita

syyskuu 2018
ma ti ke to pe la su
« elo    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930