Jutut

Kolumni: Tekniikka kehittyy, ihminen ei

Juha-Pekka Koskinen Kuva: Hannu Peltonen
Juha-Pekka Koskinen Kuva: Hannu Peltonen

Ihmiskunnan matka puiden oksilta tornitalojen kattohuoneistoihin on ollut pitkä ja vaiherikas. Tiedemiehet ovat tuskin vieläkään täysin yksimielisiä siitä, miten ja miksi lajimme älykkyys kehittyi siihen huippupisteeseen, jossa olimme noin viitisenkymmentä vuotta sitten. Nykytutkimusten valossa alamäki on jo alkanut, mutta varianssi on niin pieni, ettei syytä paniikkiin ole.

Kun historiaa tarkastellaan, usein kuvitellaan, että menneinä aikoina esivanhempamme olivat meitä tyhmempiä. Tuo optinen harha syntyy siitä, että sekoitamme älykkyyden ja oppineisuuden toisiinsa. Tietysti huono ravinto on vaikuttanut, ja vaikuttaa yhä, myös aivojen kehitykseen mutta suuressa mittakaavassa se ei ole ollut kehityksen este. Se, mikä meidät erottaa esivanhemmistamme on saatavilla olevan tiedon määrä ja mahdollisuus hyväksikäyttää sitä. Mitä suuremmalle joukolle tietoa on ollut saatavilla ja aikaa perehtyä siihen, sitä enemmän loistavia keksintöjä on syntynyt.

Ihmiskunnan kollektiivinen tietämys on siis kasaantunut hiljalleen. Ikävä kyllä yksittäisen ihmisen kehitys ei ole edennyt yhtä huimaa vauhtia. Aika harva meistä osaa päätellä, miten se television liikkuva kuva oikeasti siirtyy ilmojen halki puhumattakaan siitä, että osaisimme itse rakentaa television. Keskiajan ihminen olisi opaskirjojen myötä lähes samalla viivalla kuin me.

Onko ihmisen sosiaalinen älykkyys tai moraali kehittynyt vuosituhansien myötä? Jos on, sitä on kyllä vaikea havaita. Harva se päivä saamme lukea uutisia koulukiusatuista lapsista, huijatuista vanhuksista ja pätkätöihin pakotetuista nuorista. Maailmassa ei ole koskaan ollut niin paljon varallisuutta kuin tällä hetkellä, mutta perusongelmat eivät ole poistuneet. Moraalista ja hyveistä kyllä puhutaan paljon, mutta todellisuudessa niitä noudatetaan yhtä vähän, ellei jopa vähemmän, kuin aikaisemmin.

Yli tuhat vuotta sitten Paavi Silvester II kuvaili piispojen sanoneen näin: ”Annoin kultaa ja sain hiippakunnan. En kuitenkaan pelkää, etten saa omaani takaisin, jos käyttäydyn niin kuin pitää. Asetan virkaan papin ja saan kultaa, teen diakonin ja saan kasan hopeaa. Katso, kulta, jonka annoin, on taas vähentymättömänä kukkarossani.” Voimme kovasti paheksua tätä, jos unohdamme oman poliittisen järjestelmämme, jonka myötä moni poliitikko päätyy hyväpalkkaisiin, valtion rahoittamiin työpaikkoihin, joissa bonuksia jaetaan vaikka työntekijät kärsivät ja yritys on romahduksen partaalla.

Kaikista kauniista puheista huolimatta ihminen kehittyy vain elämänsä puitteissa, syntymästä kuolemaan. Kollektiivisesti ihmiskunta ei juurikaan kehity, ei varsinkaan silloin, kun se kääntää tiedolle ja oppimiselle selkänsä.

Asiasanat

Menoinfo