Jutut

Tekoa ei pidä hyväksyä, tekijä pitää

Eikö teitä pelota jäädä lukittujen ovien taakse vankien kanssa?

Tähän kysymykseen Suomen Punaisen Ristin vankilavierailijat Eeva Kautiainen ja Anita Raitala ovat saaneet vastata parinkymmenen vuoden aikana lukuisia kertoja.

Vastaus on aina sama: ei pelota. Ei, vaikka huoneessa olisi 11 vankia, ja piirin ohjaus olisi vierailukerralla yksin omalla kontolla.

– Meille ei ole koskaan tullut mieleenkään, että kukaan vangeista voisi tehdä meille mitään pahaa. Vangit arvostavat suuresti sitä, että joku siviilistä viitsii tulla heitä katsomaan, Kautiainen sanoo.

 

Eeva Kautiainen ja ystävä Anita Raitala ovat tällä hetkellä SPR:n harvoja vapaaehtoisia vankilavierailijoita.

Punaisen Ristin kouluttamien vapaaehtoisten vankilavierailijoiden määrä on laskenut 2000-luvun alusta, eikä Hämeenlinna ole ainoa kaupunki, jossa näin on tapahtunut.

Viime joulukuussa Vankilavierailijapäivillä valtakunnalliseksi vankilavierailijoiden määräksi laskettiin 47.

– Elämänrytmi on muuttunut aina vain hektisemmäksi. Kun oma elämä on kiireistä, ei energiaa riitä muille, Kautiainen pohtii syitä kehitykselle.

– Vankeihin liittyy myös paljon ennakkoluuloja. Rikollinen on helppo tuomita.

 

Sädekehää Kautiainen ja Raitala eivät tahdo päälaellensa. He myöntävät, että vankilavierailijana on saanut tomuttaa myös omia ennakkoluulojaan.

– Vangilla on aina vangin leima, mutta pitäisi muistaa, ettei heistä kukaan ole syntynyt rikolliseksi, he sanovat.

– Hyvä ohjenuora on kohdata ihminen ihmisenä. Tehtyä rikosta ei pidä tietenkään hyväksyä, mutta ihminen teon takana pitää nähdä persoonana.

Kautiainen ja Raitala uskovat, että muunkin kuin tehdyn rikoksen ja vankeuden kautta nähdyksi ja kuulluksi tuleminen nostaa itsetuntoa. Molemmat korostavat, että vangin taustatekijät tulisi huomioida.

– Jos on syntynyt rikolliseen perheeseen ja koko lähipiiri tekee rikoksia, ajatusmalli siirtyy lapselle. Jos itseä on kohdeltu aina väärin, ei välttämättä erota oikeaa väärästä.

 

Kautiainen ja Raitala ovat tehneet vapaaehtoistyötä Hämeenlinnan vankilan suljetulla osastolla. Kautiainen käy myös Vanajan vankilan perheosastolla kerran viikossa.

Naiset uskovat, että siviilistä saapuvien ihmisten kohtaaminen on vangille voimaannuttavaa ja itsetuntoa kohottavaa. Parhaimmillaan tuomiotaan istuva saattaa saada kohtaamisista kipinän aloittaa rikokseton elämä.

– Vapaaehtoinen ei ole viranomainen, joten kohtaaminen vankilavierailijan kanssa on ihan erilainen kuin vankilan henkilökunnan kanssa.

 

Vankilavierailijoina Kautiainen ja Raitala ovat kohdanneet mieltä askarruttavia ja surullisiakin elämäntarinoita. Vuosien saatossa he ovat kuitenkin oppineet ottamaan etäisyyttä, oman jaksamisen vuoksi.

Perheosaston lasten vilpittömät halaukset, vauvojen sylissä pito ja äitien kiitollisuus. Kortti, johon on kirjoitettu ”maailman paras varamummo”. Kasvava luottamus ja tunne siitä, että voi olla avuksi.

– Ne antavat hyvää mieltä ja saavat jatkamaan ja jaksamaan, Kautiainen sanoo.

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31