Jutut

Tiedätkö sen tunteen, kun pyydät kuulokkeet päässä hengaavaa lasta syömään eikä mitään tapahdu? – Äiti ragee, vetää kuulokkeet päähän ja lähtee jumppaamaan

Tuulia Viitanen Kuva: Toni Rasinkangas
Tuulia Viitanen Kuva: Toni Rasinkangas

Teimme juttua somevaikuttajien talosta Hattulan Pekolasta. Meemitalosta tulee viikoittain videoita, joissa bränkätään eli huijataan kaveria tai tehdään jotain muuta hassua.

Olen jo vuosia mehustellut ajatuksella, että tekisin mutsitubea suoraan kotoa. Materiaalia riittäisi. Ei tarvitsisi kuin laittaa kamera laulamaan ja itsensä ja perheensä alttiiksi. Tosielämä on välillä aika karmivaa, mutta myös hauskaa, hilpeää, koskettavaakin. Seuraavassa olisi yksi osa mutsitubea.

Nykylapset tapaavat kuljeskella kännykkäkädessä 24/7. Siihen kuuluvat olennaisesti jonkin sortin kuulokkeet. Lapsi elää siis siellä omassa kuplassaan kuulematta ja näkemättä juuri mitään muuta, elleivät aikuiset sitten käy jotain tosi mielenkiintoista keskustelua. Silloin toinen airpodi otetaan korvasta pois, hivuttaudutaan vähän lähemmäksi ja ollaan niin kuin ei kuultaisi yhtään mitään.

Äidin näkövinkkelistä kaikista ärsyttävintä on, että huutelet jälkikasvua aamupalalle. Mitään ei tapahdu. Saat karjua vaikka kuinka kovaa (ja minulla on aika kova ääni). Sama juttu lounaalla, päivällisellä ja iltapalalla ellei tarjolla ole jotain pikaruokaa.

Huoneesta saattaa hyvässä tapauksessa kuulua joo, joo, kohta. Yleensä ei mitään. Saat pyytää nätisti viisi kertaa eri äänenvoimakkuuksilla, jonka jälkeen repäiset huoneen oven auki myrskyn merkkinä, jolloin lapsi katsoo silmät suurina, että mitä sä siinä möykkäät.

No vittu ruokaa!

Korona-aikana intouduin kotijumppaamaan. Laitoin Lidlin (kuulemma noloimmat ikinä) kuulokkeet korville, popin pauhaamaan ja painotangon heilumaan.

Yllättäen lapsille tuli asiaa.

En kuullut mitään. Tai jos kuulin jotain ininää, huusin takaisin: mitä. En vaivautunut ottamaan kuulokkeita pois korvilta, koska sarjat olivat pahasti kesken.

Tätä kesti tunnin.

Kun kaikki kolme, mies mukaan lukien, tulivat naamani eteen saarnaamaan, kuinka ärsyttävää on, etten reagoi heidän tarpeisiinsa, totesin vain että tätähän se on minun elämäni joka päivä.

Sain jälkikasvuni käytökselläni hermoromahduksen partaalle. Kuulemma oli

a. ihan törkeää olla vastaamatta,

b. sen musiikin kuulokkeissa voisi laittaa pienemmälle,

c. kun puhuu kuulokkeet päässä, ei pitäisi huutaa.

Sitä saa mitä tilaa.

Näkoislehti

27.5.2020

Menoinfo