Jutut

Tippuminen mullisti Petri Puron maailman

Petri Puron, 49, elämä muuttui 27 vuotta sitten, kun hän tipahti hotellihuoneesta urheilumatkalla Sveitsissä. Hän opetteli kävelemään ja puhumaan, vaikka toivoa ei enää pitänyt olla.

Puro oli Tiikerien maalivahti maahockeyn SM-sarjassa.

Puron pelivuosien aikana kaulaan ripustettiin värisuora: hopeaa (1988), pronssia (1989) ja kultaa (1990).

Tiikerit ja Puro lähtivät keväällä 1991 Euroopan mestareiden cupin B-finaaliin Sveitsiin.

– Sveitsin hotellissa ikkuna oli 10 senttiä lattiasta. Ikkuna aukesi yhtä helposti kuin Suomessa. Kun painoi kahvasta, ikkuna aukesi ulospäin eikä ollut kaiteita edessä. Kompastuin ja tipuin neljännestä kerroksesta harmaaseen, kiviseen kävelykatuun. En muista tippumisesta mitään, koska olin puolitoista kuukautta tajuttomana ja koomassa, Puro kertoo.

– Olin laittanut tippuessa vasemman käden eteen. Käden luut tulivat läpi. Olin lyönyt oikean otsalumpion. Sen takia minulla on kahden sentin leveä ja neljän sentin pitkä pellinpalanen nauloilla päässä kiinni. Oikea leukaluu murtui, minkä takia olen pattiposki.

Puron toinen silmä sokeutui.

– Elämäni ensimmäiset silmälasit ovat muistona onnettomuudesta, sillä oikea silmä sokeutui täysin. Myös hajuaistini jäi Sveitsin Ottenin kivikaduille. Oikean silmän näköaisti ja hajuaisti ovat lähekkäin, molemmat olivat tuhoutuneet.

– Kun tulin tajuihini, en osannut enää puhua enkä kävellä. Piti aloittaa elämä alusta, hän tuumaa.

 

Puro kiittää vanhinta siskoaan Paula Jokivaloa, että hän oppi kävelemään uudestaan.

– Paula oli lähihoitaja ammatiltaan. Kun hän tuli katsomaan minua sairaalaan, hän huomasi, että vasenta puolta en liikuttanut ollenkaan. Olin potkinut oikean puolen rystysen ja varpaan nahat pinnasängyn pinnoihin. Oikea puoleni laitettiin kumiremmillä kiinni, etten päässyt enää potkimaan.

– Paula ja äitivainaa kävivät kaksi kertaa päivässä vierailulla. He hieroivat vasemman puolen kättäni ja jalkaa. Paula tiesi, että jos jäljellä olevissa lihaksissa ei ole mitään verenkiertoa, lihakset kuoleentuvat enkä kävele enää koskaan.

Puro pysyi aluksi 2–3 askelta pystyssä.

– Lääkäreiden mielestä olin loppuelämän pyörätuolipotilas. Paula ja hänen aviomiehensä Klaus nostivat minut pyörätuoliin ja veivät ulos nurkan taakse. Klaus nosti minut ylös ja Paula veti tuolin alta. He sanoivat, että nyt opetellaan kävelemään ja sitten opeteltiin.

Puro ymmärsi puhetta, mutta kukaan ei ymmärtänyt hänen puhettaan onnettomuuden jälkeen.

– Puheeni oli ensin ihan Aku Ankka-tasoa. Kun uskalsin kävellä metsässä puolen vuoden jälkeen, puhuin ja puhuin itsekseni. Ajattelin, että en opi ikinä, jos en harjoittele.

Puron vasen puoli oli sataprosenttisesti halvaantunut. Hänen invaliditeetti on 70 prosenttia. Hänen aivoistaan on tuhoutunut 70 prosenttia.

– 30 prossalla pärjää. Ei auta pienistä luovuttaa. Sveitsin lääkäreiden mukaan minun eloonjäämismahdollisuus oli neljä prosenttia. Ei sitkeä suomalainen prosenttia enempää tarvitse.

 

Puro pärjää nykyään omatoimisesti ja käy töissä työkeskus Viisarilla.

– Teen kuusi ja puoli tuntia telkkareiden, tietokoneiden ja radioiden purkua ja osien lajittelua. Päiväpalkkani on kuusi euroa ja 20 senttiä.

Kaupunki veloittaa aamupäiväkahvista ja päivällisestä kuusi euroa ja 30 senttiä eli häviän joka päivä 10 senttiä, Puro hymähtää.

Puro kärsi kovasta päänkivusta 15 vuotta onnettomuuden jälkeen.

– Onnettomuuden jälkeen osaa arvostaa terveen ihmisen elämää. Pelastuin, koska alkuhoito oli Sveitsissä hyvää. Pitää olla onnellinen, että on hyvässä kunnossa. Ei auta pienistä valittaa.

Puro muistuttaa ihmisille tärkeää asiaa.

– Matkavakuutus kannattaa pitää kunnossa. Jos huumori ei olisi näin hyvässä kunnossa, en olisi itsekään näin hyvässä kunnossa. Päätin, että urheilumatkan takia en istu loppuelämääni pyörätuolissa, Puro sanoo.

Puron onnettomuuden kustannukset olivat yhteensä 482 000 markkaa, josta joukkueen lisenssivakuutus korvasi 15 000 markkaa.

– Itselleni jäi maksettavaksi 467 000 markkaa. Hämeenlinnan kaupunki avusti 1680 markkaa. Pääasiassa joukkueen sponsorit ja yksittäiset lahjoittajat hoitivat summan. Lopulta minulle jäi 1780 markkaa maksettavaa, Puro kertoo.

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31