Jutut Lammi

Tomi Nykänen kilpailee pyöräsuunnistuksen EM-kisoissa

Pyöräsuunnistajan perustaito on osata ajaa vaikeassakin maastossa. Lammilainen Tomi Nykänen on lajin SM-hopeamitalisti, joka on voittanut kaksi Suomen mestaruutta hiihtosuunnistuksessa.

Lammilainen Tomi Nykänen hallitsee niin suunnistuksen kuin pyöräilyn kuin hiihdonkin, minkä ansiosta 17-vuotias nuorukainen on vuosia kilpaillut sekä pyörä- että hiihtosuunnistuksessa. Heinä- elokuun vaihteessa Nykänen lähtee ikäsarjansa ensimmäisiin EM-kisoihinsa, jotka järjestetään tänä vuonna Ranskassa.

– Omassa sarjassani on Suomessa kova taso, jossa meitä on 6-7 kaveria aika tiukassa nipussa. Kisat ovat pääosin Etelä-Suomessa ja samat naamat tulevat kisoissa vastaan, Nykänen sanoo.

– Voitin katsastuskisoissa SM-hopeaa pyöräsuunnistuksen keskimatkalla, mikä oikeutti EM-kisapaikkaan. Nurmisen Eerik Kangasalta voitti SM-kultaa. Hän on myös ikäsarjan maailmanmestari, joten hänen suorituksiinsa on hyvä verrata omia aikoja. Jos pysyn hänen kannassaan, voi sijoitus olla aika hyväkin.

Pyöräsuunnistuksessa kilpaillaan neljällä matkalla: sprintillä, keskimatkalla, pitkällä matkalla ja viestissä. Sprintti on alle kymmenen kilometriä, keskimatka noin 13 kilometriä ja pitkä matka 32 kilometriä.

– Itselleni mieluisin matka on tuo keskimatka. Nopeus ei ole suurin vahvuuteeni.

Ensi vuonna Nykänen kilpailee 20-vuotiaiden sarjassa.

– Taso vain kovenee ja vauhtia pitää saada lisää.

 

Rastit ovat polkujen varsilla tai esimerkiksi aukioiden laidoilla. Niitä ei ole piilotettu hankaliin paikkoihin kuten perinteisessä suunnistuksessa on monesti tapana. Suoranaisia rastien pummauksia lajissa sattuu harvoin, mutta suunnistustaito tulee esiin nimenomaan reittivalinnassa.

– Pyöräsuunnistuksessa on tehtävä oikeat reittivalinnat uraverkostossa tai ajettava ulos poluilta, jos reitti tuntuu nopeammalta umpimetsässä. Maaston muotoja ja korkeuseroja on koko ajan arvioitava. Pyörää saa kantaa ja joskus on ylämäissä niin tehtäväkin. Toisaalta jyrkät rinteet on usein nopeampi kiertää.

– Rasteille pääsee aina pyörällä ja sen voi leimata nykyisin pyörän satulasta. Perussuunnistustaidot pitää olla, mutta etenkin keskimatkoilla vahvalla pyöräilyllä pääsee monesti hyville sijoituksille. Keskipitkällä matkalla on siirtymävälejä, joilla nimenomaan vahva pyöräily ratkaisee.

Kilpailijan keskinopeus on noin 20 kilometriä tunnissa, ja huippunopeudet hyväkulkuisilla urilla ja alamäissä jopa 40-60 kilometriä tunnissa..

– Pyöräsuunnistuksessa päätökset on tehtävä nopeasti. Lisäksi kovassa vauhdissa tarvitaan myös uskallusta sekä hyvää ajotekniikkaa.

 

Nykänen käy urheilulukiota Lahdessa. Koulumatkaa kertyy nelisenkymmentä kilometriä yhteen suuntaan.

– Aamulla on herättävä kuudelta ja olen kotona neljän tai kuuden aikoihin illalla, minkä jälkeen on treenattava ja tehtävä läksyt. Halusin Lahden urheilulukioon, koska voin treenata koulunkäynnin ohessa.

– Urheilulukiossa saan vapautuksia helpommin kuin saisin normaalissa lukiossa. Lahdessa voin harjoitella aamuisin ja kotona teen vielä iltatreenit, jotka ovat monesti lenkkeilyä, hiihtoa tai pyöräilyä. Viikoittain haen voimaa punttitreenistä.

Nykänen suunnistaa harjoitusmielessä muun muassa iltarasteilla. Lahden Suunnistajien väreissä Nykänen oli mukana myös Jukolan viestissä.

– Suunnistusta en oikeastaan erikseen treenaa, tuntumaa ja kokemusta pidän yllä iltarasteilla ja osallistumalla harvakseen kisoihin. Käyn kisoissa noin 10-15 kertaa kaudessa. Kaikki tärkeät kisat, kuten Jukola ja SM-kisat sekä muutama kansallinen kisa varsinkin keväällä kuuluvat kauteen. Suunnistan 1-2 kertaa viikossa kuntorasteilla ja seuran treenissä.

 

Jukolan viestissä Nykänen oli Lahden Suunnistajien kakkosjoukkueessa, jossa muut olivat aikuisia.

– Maasto oli tänä vuonna pienipiirteistä ja suunnistuksellisesti todella haastavaa. Suunnistuksessa minulla ei ole tulostavoitteita, mutta se tukee sekä pyörä- että hiihtosuunnistusta ja pitää tuntumaa yllä varsinaisiin kilpalajeihin. Suunnistus on aina kiehtonut, koska siinä lajissa pitää käyttää päätä.

Nykänen on suunnistanut jo kuusivuotiaasta saakka ja hiihtosuunnistus alkoi 10-11 vuoden iässä.

– Kun sisko alkoi harrastaa hiihtosuunnistusta, alkoi laji kiehtoa itseäni. Olen aina pitänyt pyöräilystä ja huomasin että suunnistuksen ja pyöräilyn voi yhdistää, joten oma lajivalinta oli selvä. Olen ainoa lajin harrastaja ainakin kilpailumielessä koko Hämeenlinnan seudulla.

 

Nykänen on voittanut kaksi SM-kultaa ja pronssin hiihtosuunnistuksessa. Hän aikoo jatkaa kilpailemista sekä hiihto- että pyöräsuunnistuksessa.

– Ne ovat hyvin samanlaiset lajit, koska hiihtosuunnistuksessa ladut vastaavat polkuja. Pyöräillä voi talvisin, mutta pyöräsuunnistuksen harjoittelu on vaikeaa olosuhteiden takia. Polkuja ei ole näkyvissä. Viime talvena pystyin hiihtämään Konnarilla ja Lahdessa.

Nykänen pyöräilee 1,5-2 tuntia päivässä tai vaihtoehtoisesti juoksee tunnin lenkin. Kokonaisuutena treenaaminen on monipuolista.

– Pyöräilen maastossa koska siellä silmä harjaantuu näkemään sen, millaisen mäen ylitse kannattaa yrittää pyöräillä ja pääsenkö kaatuneen puun yli, vai pitääkö se kiertää.

Kilpailijan ja pyörän on tultava maaliin vaikka kantamalla.

– Rikkoutunut pyörä on kyettävä tarpeen vaatiessa korjaamaan tien päällä. Pyörää on tunnettava ainakin vähän ja muutama työkalu, esimerkiksi kuusiokoloavain ja ketjuavain on hyvä olla mukana.

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31