Jutut

Tuulosen lentokoneissa on palanen Ilmavoimien historiaa

Tuulosen kauppakeskuksen lentokonekokoelma on ilmeisesti maan laajin ilmailumuseoiden ulkopuolinen näyttely. Hanssin-Jukan ohella Tuulosessa on 1940-luvun alkeiskoulutuskone Focke-Wulf Stieglitz sekä 1970- ja 1980-luvuilla ilmavoimien päälentokalustona olleet MiG 21 bis – ja Saab Draken torjuntahävittäjät

– MiG:ssä ja Drakenissa näkyy kahden maan erilainen käytäntö sotilaskoneisiin. Neuvostoliitossa kone rakennettiin lentämään ilman varsinaisia elinkaaripäivityksiä tai suuria peruskorjauksia ehkä viisi vuotta, minkä jälkeen sen tunnit tulivat täyteen. Kone romutettiin, koska tehtaalta pukkasi uutta konetta. Työn jälki ei neuvostokoneessa ole huoliteltu, koska koneen elinikää ei suunniteltu pitkäksi. Ruotsissa Saab Draken valmistettiin erittäin huolella myös niiltä osin, mitkä ovat silmälle näkymättömissä. Tarkoituksena oli, että kone peruskorjattiin ja uudistettiin kerran, kenties kaksikin, sen käyttöiän aikana, Hanssi-Jukan Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Kimmo Salomaa sanoo.

Niin Hanssin-Jukkana tunnettu harvinainen DC-2 kuljetuskone kuin suihkuhävittäjätkin ovat yhdistyksellä säilytyksessä, mutta Puolustusvoimien omistuksessa.

Yhdessä suhteessa MiG 21 bis on ollut näihin päiviin asti lyömätön ja luultavasti sellaisena pysyykin. Kukaan suomalainen ei ole vielä tähänkään päivään mennessä liikkunut niin nopeasti millään laitteella kuin mitä MiG-lentäjät tekivät.

– MiG bis ylitti 2,0 machin nopeuden reilusti, mikä tarkoittaa jopa noin 2500 kilometriä tunnissa. Tiettävästi esimerkiksi Helsinki-Vantaan ja Rovaniemen väli on taitettu ”kaasu pohjassa” alle puolessa tunnissa.

MiG 21 bis oli MiG 21 -mallin viimeinen versio.

– MiG 21 bis oli ulkomuodoltaan varsinainen körmy verrattuna sen edeltäjään Ilmavoimissamme eli MiG 21 F-malliin, joka oli erittäin siro ja kaunis kone.

Syyt olivat paljolti ulkopoliittiset. Kun Suomi hankki 1950-luvun lopussa Englannista keveitä Gnat-hävittäjiä, neuvostoliittolaiset närkästyivät länsimaisten koneiden hankinnasta.

– Suomi joutui ulkopoliittisista syistä hankkimaan konekalustoa idästä ja lännestä. MiG-21 F oli nimestään huolimatta täysin eri kone kuin myöhempi MiG 21 bis -hävittäjä. Gnatit osoittautuivat haastaviksi lennettäviksi ja ylläpidettäviksi, eikä niitä hankittu Suomeen 12 konetta enempää.

MiG 21:ssä on nerokas ja yksinkertainen säädettävä suihkuturbiinin ilmanottoaukko, joka teki mahdolliseksi sen, että hävittäjä oli nopeudeltaan aikansa huippua.

– Suihkumoottorille tulevan ilman nopeus ei saa olla liian kova, sillä muutoin moottori rikkoontuu. Saab Draken jäi ilman tällaista säädettävää tuloilman nopeutta huippunopeudeltaan alle 2 machin, mutta Drakenin kehittelyssä ei suuri nopeus ollutkaan se pääasia. Drakenissa oli hävittäjätutka, jota MiG 21 F-mallissa ei vielä ollut. Bis-mallissa tutkakin jo oli, mutta jäljelle jäi myös suuri huippunopeus.

Drakenin ilmanottoaukkoihin mahtui juuri ja juuri pienikokoisempi mies ryömimään.

– Apumekaanikoista kuulemma ryhmän pienimmät valittiin ryömimään ilmanottoaukkoihin tarkastamaan, ettei suihkumoottorin ahtimeen ollut osunut esimerkiksi lintuja aiheuttaen vaurioita. Kun ensikertalainen oli sitten ryöminyt ilmaottoaukon nieluun, kaverit alkoivat soittaa nauhalta Drakenin tyypillistä käynnistysääntä: paineilman suhahdusta ja kiihtyvää ulinaa.

Drakenia sanottiin ihmekoneeksi tai ”lepakkohävittäjäksi” kaksoisdeltasiipiensä ansiosta.

– Sen siipiratkaisu oli ainutlaatuinen, mutta ratkaisun ansiosta kantopinta-alaa oli paljon. Toisaalta ns. otsapinta-alaa oli erittäin vähän mikä teki koneesta suoraan edestäpäin tutkassa vaikeasti havaittavan.

Sekä Draken että MiG 21 bis olivat ilmavoimien kalustona osin samanaikaisesti. Bis-mallin MiGejä oli 26 konetta vuosina 1978–1998 ja Drakeneita 48 kappaletta vuosina 1972–2000.

– Pienen ja köyhän maan kannalta ratkaisu oli taloudellisesti huono, koska jouduimme ylläpitämään kahta eri täysin erilaista huippuhävittäjää.

Draken oli aikansa huippuhävittäjä ja sen eri versioita oli käytössä ainakin Itävallan ja Tanskan ilmavoimissa. Suomessa viimeinen Draken lensi vuonna 2000. Lentäjän kuolemaan johtaneita Draken-turmia sattui vain yksi. Turman syynä oli lentäjän virhe. MiG 21 Bis -hävittäjien ohjaimissa kuoli kuusi pilottia ja neljässä tapauksessa turman syy oli tekninen vika.

Hävittäjät päätyivät Tuuloseen Salomaan nopeuden hoksottiminen ansiosta.

– Olin Tikkakoskella silloisessa Keski-Suomen Ilmailumuseossa käymässä ja siellä tuli puheeksi, että viimeiset varastoituna olleet MiGit ja Drakenit olivat menossa romutukseen. Ilman yhdistyksemme hallituksen lupaa siltä istumalta päätin, että yritän pelastaa yksilöt kumpaakin hävittäjämallia. Ilmavoimien silloinen komentaja kenraali Kim Jäämeri näytti hankkeelle vihreää valoa ja ilmeisesti noiden koneiden romutus olisi ollut vain parin päivän päässä. Sekä MiG että Saab Draken olivat aika huonossa kunnossa ulkoisesti, sillä ne olivat olleet pitkään ulkosalla ensin muistomerkkinä ja sitten varastoituna odottamassa lopullista kohtaloaan. Näyttelykuntoon nämä koneet, Ilmavoimien tunnuksiltaan MG-124 ja DK-247, kunnostivat GSE Arctic lentokonehuoltoyhtiö sekä Patria Aviation Jämsän Hallissa. Myös Puolustusvoimat tuki hanketta merkittävästi.

Salomaa haaveilee että konekanta joskus vielä kasvaisi. Haaveena ”hävittäjäparkkiin” on saada säilytykseen vielä Hawk-harjoitushävittäjä. Mainiot Hawkit ovat tosin käytössä 2030-luvulle saakka eikä konetta taida ennen sitä olla kovinkaan helposti saatavilla.

Asiasanat

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31