Jutut

Työharjoittelu luo väylän kotoutumiselle

Työharjoittelu on olennainen osa maahanmuuttajien suomen kielen opintoja. Työharjoittelupaikat vain tahtovat olla kiven alla.

– Kysyin kaikkiaan kahdeksasta paikasta, vaatekaupoista ja myös yhdestä kauneushoitolasta, ennen kuin sain tämän paikan, Boho Scond Hand -liikkeessä Reskalla harjoitteleva kiinalaissyntyinen Xiao Zeng kertoo.

Zeng päätyi Suomeen ja Hämeenlinnaan avioliiton kautta neljä vuotta sitten. 33-vuotias kahden lapsen äiti on opiskellut kotimaassaan kansainvälistä kauppaa sekä työskennellyt näytösmallina ja it-alalla.

Vaikka Zeng on opiskellut suomea jo vuoden, harjoittelupaikan saamisen vaikeus yllätti.

– Se, etten osaa kunnolla suomea, voi olla joillekin kynnyskysymys. Ehkä ihmisillä on myös ennakkoluuloja ulkomaalaistaustaisia kohtaan, heihin ei uskalleta luottaa, hän pohtii syitä.

Zengin työharjoittelu kestää neljä viikkoa ja sisältää muun muassa myymälän siistimistä sekä vaatteiden valmistelemista myyntiin. Zeng on myös päässyt hyödyntämään osaamistaan vaatemallina.

Hän toivoo suomalaisilta avoimempaa asennetta ulkomaalaistaustaisiin niin työ- kuin muussakin elämässä.

– Ulkomaalaiset ovat usein kovia tekemään töitä. Mielestäni olisi tärkeää, että kaikki saisivat mahdollisuuden työharjoitteluun ja pääsisivät sitä kautta paremmin sisälle yhteiskuntaan. Olen iloinen, että saan nyt tehdä jotain sellaista, mistä pidän.

 

Reskalla sijaitsevan Boho Scond Handin yrittäjä Karoliina Ahtiainen haluaa omalla esimerkillään kannustaa muita kotoutumisen edistämiseen. Zeng on jo kolmas ulkomaalaistaustainen työharjoittelija Ahtiaisen liikkeessä.

– Yksikään asiakas ei ole sanonut heistä mitään negatiivista, päinvastoin.

Työharjoittelijat ovat olleet hyvinkin erilaisia. Harjoittelijoista ensimmäinen, romanialaislähtöinen nainen, osasi valokuvata ammattitasoisesti. Toinen harjoittelija, irakilaissyntyinen mies, oli taas ollut ikänsä töissä vaatebisneksessä. Zeng puolestaan on poseerannut liikkeessä valokuvamallina.

– Monilla ulkomaalaisilla on paljon osaamista, mutta sitä ei osata hyödyntää, Ahtiainen pohtii.

Niin irakilaisen miehen kuin Zenginkin tapauksessa opettaja oli ottanut Ahtiaiseen yhteyttä harjoittelupaikan tiimoilta.

– Irakilaismies oli käynyt lähestulkoon kaikki kaupungin vaateliikkeet ja supermarketit läpi ilman tulosta. Hän uskalsi puhua suomea ja työskenteli myös kassalla, mistä oli iso apu, Ahtiainen mainitsee.

 

Keskustelut työharjoittelijoiden kanssa ovat olleet Ahtiaiselle silmiä avaavia.

– Heidän mukaansa yhteisöön pääsy voi olla vaikeaa Hämeenlinnan kokoisessa kaupungissa. Harjoittelijat ovat kertoneet, että esimerkiksi Helsingissä asennoituminen ulkomaalaistaustaisia kohtaan on paljon avoimempaa ja mahdollisuudet työllistyä sitä kautta paremmat, hän kuvailee.

Ahtiainen muistuttaa, että suomalaiset tarvitsevat lähitulevaisuudessa työvoimaa myös ulkomailta.

– Suomessa asuvat ulkomaalaiset haluavat osaksi yhteiskuntaa. He ovat nuoria ja heillä on elämä edessä. Se on meistä itsestämme kiinni, miten heidät otetaan vastaan. Kyllä ulkomaalaisetkin haluavat kantaa kortensa kekoon.

Ahtiainen kannustaakin kaikkia omalta osaltaan helpottamaan ulkomaalaistaustaisten kotoutumista.

– Jokaiselta voi oppia jotakin, maailma on täynnä erilasia ihmisiä. Ja suomalaisuutta opitaan – ei koulun penkillä – vaan elämällä suomalaista elämää.

Asiasanat

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31