Jutut

Ulla on iso, todella iso

Ulla on iso, todella iso. Ulla on voimakas, todella voimakas. Ulla on kiltti, todella kiltti.

Ulla syö kuin hevonen. Hevonen se onkin, painonsa puolesta varmasti Suomen suurin.

Ulla on Jaanan kaveri, todella hyvä kaveri.

Jaana Saariston monikymmenvuotinen ihannehevonen tepastelee valtavilla jaloillaan Hämeenlinnan Rastilassa harvakseltaan. Nopeus ei ole Ullan valtteja, mutta voima on.

– Ullan voimia ei ole koskaan päästy oikeasti mittaamaan, mutta vahva se on. Suomenhevosten vetokisoissa painot on tarkoitettu suomenhevosille, joten Ulla ei voi osallistua kisoihin lainkaan, Jaana Saaristo selvittää. Muutaman kerran Ulla on osallistunut suomenhevosten työleirille. Radalle suunnitellut ns. sillat eivät kestäneet Ullan painoa. Ulla tarvitsisi oman ratansa.

Kuvaavaa on, että Ulla voisi  käydä, ja siitä on tehty ihan hauskuuttakin, kiskomassa juuttuneet traktorit ojista tai kurakoista, ei siihen toista konepeliä tarvita.

Hevosia tuntemattomallekin kertoo jotain se, että Ulla painaa nyt noin 1 500 kiloa. Suomenhevonen painaa keskimäärin 500–600 kiloa. Eli Ullassa on hepoa kolmen tavallisen suomalaishevosen verran. Eikä Ulla ole viisivuotiaana edes vielä täysikasvuinen. Säkäkorkeus on 185 senttiä, mutta tamman lihasmassa tekee siitä poikkeuksellisen Suomessa. Vastaavaa ei löydy.

– Ainakin vuoden se kasvaa vielä lisää massaa. Samalla väri muuttuu entistä valkeammaksi, omistaja selvittää.

Piha-aitauksessa seistä jököttää Ullan rotukaveri, alle 16 kuukauden ikäinen ori Herkules. Se on väriltään vielä tummanharmaa. Vuosien varrella Herkuleksen karvanväri muuttuu valkoiseksi. Varsana myös Ulla oli harmaa. Jaana Saariston mukaan varsan kasvuennuste on sellainen, että siitä kasvaa tulevina vuosina Ullaakin tuhdimpi rotunsa edustaja. Voimat olisivat silloin nimensä mukaiset.

Ullan ja Herkuleksen rotu on percheron. Ranskassa rodun edustajat ovat toimineet ikiaikaisesti työ- ja sotahevosina, aivan samalla tavalla kuin suomenhevoset täällä kotimaassa.

Niistä voimista vielä. Ulla on mitä suurimmassa määrin työhevonen, sellaiseksi kasvanut, työtä kaipaava. Lumettoman viime talven aikana Ullan rekeen pistettiin metsätöissä noin 10 000 kilon painoinen tukkikuorma. Eikä tehnyt heikkoakaan, kun reki liikkui jalaksista kipinöitä sinkoillen haluttuun paikkaan.

– Ulla tekee sekä metsä- että peltotöitä. Se tarvitsee liikuntaa. Töissä sen lihaksisto kehittyy ja kasvaa, voimaa tulee koko ajan lisää, Jaana Saaristo selvittää ja sukii ihaillen kaverinsa harjaksia.

Kuunteleva kaveri

Paitsi oikeissa töissä, Ulla tekee omistajansa kanssa keikkaa erilaisissa tapahtumissa. Takana on Porin jatsijuhlia ja Hämeenlinnan Elomessuja plus paljon muita tilauskeikkoja. Lasten kanssa Ulla viihtyy erinomaisesti. Sillä on kiltti luonne.

– Ulkopuolinen ei näkemättä usko, että Ulla osaa liikkua muutamalla ohjaussanalla vaikka liikennevaloissa. Kun valot vaihtuvat, Ulla jarruttaa tai kiihdyttää värin mukaan. Kun sanon että vasemmalle, niin sinnehän mennään.

Jaana Saaristo sanoo Ulla myös rauhoittuvan, kun ohjasta ilmoittaa ”kaiken olevan hyvin”. Luottamus on molemmin puolista.

– Kyllä vanhan hevosmiehet katselevat tamman kokoa ja käytöstä ihaillen, on Ulla sellainen komistus.

Ulla vetää tapahtumissa vankkureita, joihin mahtuu 15 matkustajaa kerrallaan. Aisojen väliin tamma peruutteelee omatoimisesti.

Periaatteessa voimapesällä voisi ratsastaakin, mutta on yksi ongelma.

– Mistään ei löydy riittävän isoa satulaa. Ullalle tuli Ranskasta erikoissatula, mutta sekin oli liian pieni. Hevosen mitat ovat niin isot, ettei sitä näkemättä voi ymmärtää, Ulla Saaristo tietää.

Pienen lumilapion kokoiset kaviot vaativat myös erikoiskengät. Hevosenkengän koko on normaalista 4–6, Ulla tarvitsee numeron 13 tepsuttimet. Tietysti erityisvahvistetut hokit.

Ullan kuskaaminen paikasta toiseen vaatii joko kuorma-auton tai erityisvahvistetun XXXL-kuljetustrailerin.

Lapsuuden unelma

Lopella maalaistalossa kasvanut Jaana Saaristo oppi jo pienenä käsittelemään hevosia ja muita kotieläimiä. Se näkyy myös pihapiirissä, kun tulijaa vastaan tepsuttelee niin Petunia-possu, kukko, kana ja pari kissaa.

– Pappa, isoisäni, oli kova hevosmies. Hän minut opetti hevoshommiin. Se oli jo silloin himohommaa.

Unelma valkoisesta hevosesta syntyi alle kouluikäisenä.

– Lehdessä oli kuva valkoisesta hevosesta. Leikkasin sivun talteen, mikä oli siihen aikaan paha rike–silputa nyt uusi lehti! Kun pappa ihmetteli lehden kohtaloa, vetäisin kuvan esiin ja sanoin, että tässä on minun tuleva hevonen. Pappa oli tyytyväinen eikä moittinut lehden tärvelemisestä.

Jaana Saaristolla meni liki puoli vuosisataa ennen kuin lapsuuden unelma toteutui.

– Kun sain mahdollisuuden hankkia Ullan omakseni, en epäröinyt. Siinä on minulle kaveria loppuiäksi.

Ullan syömisestä vielä pari esimerkkiä. Heinää Ulla rouskuttaa viikossa noin 450 kiloa, työpäivinä tuhdin annoksen kauroja. Lämmin kesäpäivä vaatii sadan litran vesiannoksen.

– Syötän mahdollisimman luonnonmukaisesti. Siis sellaisia eväitä kuin se saisi kotimaansa luonnosta.

Artikkeleita

elokuu 2018
ma ti ke to pe la su
« heinä    
 12345
6789101112
13141516171819
20212223242526
2728293031