Jutut

Uusperheet tekevät perhejuhlan vieraslistan suunnittelusta taidetta

Etiketti on unohtumassa samalla kun perhe saa yhä uusia muotoja. Ristiäisiin saatetaan kutsua vain lähimmät, mutta mihin vedetään raja, kun nimen saavalla lapsella on sisarpuolia molempien vanhempiensa taholta ja osalla isovanhemmistakin jo uusi puoliso? Sääntö on, että juhlan järjestäjä itse päättää, kenet kutsuu. Se tosin saattaa johtaa selittelyn tarpeeseen.

– Silloin kannattaa muistaa, että juhlan järjestäjä ei ole velvollinen selittämään tekemiään valintoja. Hänellä on syynsä. Varsinkin vähän vanhempien lasten tärkeitä juhlia kuten valmistujaisia ja häitä järjestäessä pitäisi muistaa, että juhla on nuorta, ei hänen vanhempiaan varten, tapakouluttaja, kamarineuvos Kaarina Suonperä kertoo.

 

Ristiäiset järjestetään nykyisin pääasiassa kotona, mutta kirkkoa ei kannata unohtaa. Useimmista seurakunnista löytyvät paitsi sopivat juhlatilat, myös kirkon perinteinen kastemalja. Vieraslista on melko helppo laatia. Vanhempien, kummien ja papin lisäksi paikalle tulee suku suoraan alenevassa polvessa aina iso-isovanhemmista alkaen.

– Ristiäiset ovat viehättävä juhla. Lapsen ensimmäinen juhla on tavallisesti suvun juhla, mutta kyllä naapuritkin voi kutsua. Varsinkin suvun isovanhemmat kannattaa muistaa. He ovat iloisia, kun sukuun saadaan pientä väkeä.

 

Toinen lähes jokaisen kohdalle osuva juhla on rippijuhla. Aikuisuuteen astumisen juhla on samalla nuoren ensimmäinen oma virallinen juhla. Tämän tulisi näkyä myös vieraslistalla.

– Periaatteessa kutsutaan samaa sukua kuin ristiäisiin, mutta viisaat vanhemmat antavat myös nuoren oman äänen kuulua. Kenet hän haluaa paikalle? Toki myös kummit kutsutaan ja rippipappi kannattaa muistaa. Päivän aikana rippilapset käyvät usein myös toistensa juhlissa, mikä on aivan sopivaa, Suonperä sanoo.

Rippijuhla on myös usein ensimmäisiä kertoja, kun nuoren saama lahja alkaa olla taloudellisesti merkittävä.

– Lahjan sopii olla jotain aikuisuuteen liittyvää, kuten ruoanlaittokurssi tai ulkomaanmatka. Isompien lahjojen hankkimiseksi sukulaisten ja ystävien kannattaa laittaa rahansa yhteen. Se ei haittaa, jos koko summaa ei saada kokoon. 400 euroa on jo suuri apu tuhannen euron ulkomaanmatkan maksamisessa.

 

Olipa nuoren ensimmäinen valmistujaisjuhla ylioppilasjuhla tai valmistuminen ammattiin, juhlaa juhlitaan samoin. Kutsulistalla suositaan edelleen sukua ja lähipiiriä, mutta ylioppilasjuhliin ei itse asiassa tarvitse lähettää kutsuja ollenkaan. Niihin saa aina tulla onnittelemaan.

– Jos lippu on salossa, saa mennä onnittelemaan ylioppilasta. Etiketti ei edellytä kutsua. Kutsua voi ne kaikkein tärkeimmät, joiden nuori ainakin tahtoo tulevan paikalle. Sukua kannattaa taas suosia, se on suomalaisuutta parhaimmillaan, Suonperä evästää.

Ylioppilasjuhla saa olla rento myös toteutuksen suhteen. Kesähelteellä puvun takin voi jättää pois jos juhlakalu niin haluaa. Rentous näkyy juhlan kukissa asti. Viemisen ei tarvitse aina olla se ruusukimppu.

– Oppineiden kukka on juuri sopiva vieminen valmistujaisiin. Toiselta nimeltään se on gerbera. Muutenkin ruusujen viemistä kannattaa miettiä. Niitä tulee kerralla valtavasti ja äiti niitä sitten hoitaa.

Valmistujaiset ovat piipahdusjuhla, jonne ei ole tarkoituskaan jäädä tunneiksi majoittumaan. Myös lahjapuoli saa olla kevyempi. Tosin rahan merkitys korostuu valmistujaisissa entisestään.

– Jo se, että menee paikalle ja antaa omaa aikaansa, on lahja. Valkolakkiin liittyy kuitenkin se piirre, että siihen loppuivat nuoren ilmaiset kouluateriat. Seuraavana päivänä lounaskin on jo omakustanteinen. Rahalahja voi olla monelle hyvin tärkeä. Antajan kannattaa aina muistaa, että ei ole sopivaa alinta tai ylintä summaa. Lahjan antajan oma lompakko määrittää summan.

Taloudellisesti tiukkana aikana viisas juhlan järjestäjä voi laittaa lahjapöytään ruukun tai korin, jonne vieraat voivat pudottaa rahalahjansa nimettömässä kuoressa. Niin kukaan ei pidä kirjaa, kuka antoi ja miten paljon.

 

Eniten muotoaan muuttanut juhla lienee hääjuhla. Perinteisestä, Luojan vahvistaman ikuisen avioliiton juhlasta on tultu spektaakkeliin, jossa merkittävintä näyttäisi olevan että häät ovat komeammat kuin muiden häät. Pyhyys on jäänyt vaaleanpunaisen limusiinin alle.

– Asiallisuus ja avioliiton ikuisuus on unohdettu. Surullista, että hääjuhlasta on tullut näytelmä, johon rahaa uppoaa. Tahdon-sanan merkitystä ei edes muisteta. Hääparien tulisi muistaa, että kirkko on kirkko, ei esiintymislava.

Juhlipa häitään miten tahansa, vieraslista on kuitenkin vapaa. Usein nuoripari kuitenkin joutuu vanhempiensa painostuksen alle asian suhteen. Jos esiin otetaan se, että vanhemmat usein maksavat juhlan, mennään jo kiristyksen puolelle.

– Silloin parempi neuvottelija voittaa. Tärkeintä olisi, ettei häistä synny suurta riitaa. Omille tädeilleen kutsua toivovan äidin kannattaa aina muistaa, että avioituvalla parilla on omat rakkaat ihmisensä.

Vaikka lista on vapaa, ottaa etiketti kuitenkin kantaa siihen, kuka kirkossa missäkin istuu. Etupenkissä istuvat oikeat vanhemmat. Uudet puolisot voivat istua heti seuraavalla penkillä. Uudet, vihitytkään puolisot eivät saa pahoittaa järjestelystä mieltään. Joitakin poikkeuksia tähänkin on.

– Hääparin mielipide voi mennä ohi sääntöjen. Jos esimerkiksi morsian pitää äidin uutta, hyvin pitkäaikaista miestä enemmän oikeana isänään kuin biologista isäänsä, voi järjestys olla toinenkin.

Häihin voi kutsua kahdella erilaisella kutsulla. Osa kutsuista voi olla vihkikirkkoon, osa kirkkoon ja hääjuhlaan. Tämä voi olla hyvä tapa tuoda myös entiset puolisot paikalle suureen hetkeen, mutta vähentää hääjuhlan sujumiseen liittyviä paineita. Hääjuhlaan kutsuttujen on hyvä muistaa, että häissä valkoinen väri on yhä vielä varattu ainoastaan morsiamelle.

 

Viimeiset juhlat vietetään usein hiljaisuudessa vain lähisuvun kesken. Näin ei tarvitse olla, vaan saattajiksi viimeiselle matkalle voi kutsua myös ystäviä vainajan eri elämänvaiheista. Kirkossa etupenkit ovat kuitenkin varatut lähisuvulle. Leski ja lapset perheineen istuvat arkusta katsoen sydämen puolella.

– Kutsumatonkin voi tulla kirkkoon tuomaan viimeisen tervehdyksen. Viimeinen tervehdys on kevyt kumarrus arkun suuntaan kukkien laskemisen jälkeen. Myös omaisille voi kevyesti kumartaa. Tämä tapa on ollut hieman hukassa”, Suonperä päättää.

Asiasanat

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31