Valmiiksi pureskeltua

Heli Karttunen

Hämeenlinnassa on viime aikoina käyty keskustelua Aulangon alueen kehittämisestä. Toistaiseksi selkeää ratkaisua ei ole löytynyt, mutta toiveissa on, että alueen matkailullisen houkuttelevuuden lisäämiseksi löytyisi jokin punainen lanka, joka yhdistäisi eri toimijat ja selkiyttäisi alueen matkailullista mielikuvaa.

Brändääminen on tämän päivän sana. Tätä nykyä koko maassa matkailijoita houkutellaan kohteisiin mitä erilaisimmilla, toinen toistaan mielikuvituksellisimmilla teemoilla. Toisinaan paikalle hankitaan jokin vetonaula – vaikkapa pandakarhuja Kiinasta – jonka toivotaan tuovan paikalle väkeä.

Trendi näyttää olevan, että valtakunnallisesti tuttujen teemapuistojen ja -maailmojen lisäksi myös monet paikalliset toimijat ovat niistä innostuneet.

Helpoin ja selkein resepti lienee luoda tapahtuma, joka kytkeytyy paikan historiaan, ja ympätä siihen sopivaa rekvisiittaa. Hämeenlinnankin seudulla on tästä useita esimerkkejä. Ainakin viime kesän otannan perusteella vaikuttaa siltä, ettei enää niin pientä notkoa tai saarelmaa olekaan, etteikö siellä ainakin kerran kesässä järjestettäisi jotakin teemallista tapahtumaa.

Myös liikunnalliset kohteet ovat nykyisin kovin valmiiksi pureskeltuja. Vaeltajat ohjataan tarkasti merkityille poluille ja pitkospuille, laavuilla polttopuutkin ovat siististi pinoissa odottamassa satunnaista makkaranpaistajaa.

Toisaalta ymmärrän, että monikaan ei vapaa-ajalla halua stressata liikoja. Joillekin valmiiksi mietitty tapahtuma tai selkeästi merkitty polku voi olla hyvinkin rentouttava vaihtoehto, mutta ainakin itseltäni niin sanotusta luontomatkailusta menee maku, jos ”luonto” on liian tuotteistettua.

Keskiviikkona Ylen Puoli seitsemän -ohjelmassa vieraana ollut keittiömestari Pekka Terävä painotti, että aitous on se, mikä ravintolamaailmassakin vetää asiakkaita. Aitoudesta puhuessaan hän korosti kokonaisuutta aina palvelun ystävällisyydestä ruoan laatuun asti.

Elämyksissäkin moni tavoittelee aitoutta. Itse pohdin, mitä aitoa on valmiiksi pureskellussa tapahtumassa taikka ennalta merkityissä poluissa.

Onko nyt niin, että jotta matkailijat tulisivat paikalle, tarvitaan aina jokin rakennettu ympäristö, teema tai jotain rekvisiittaa? Olemmeko niin tapahtumilla ja teemoilla kyllästettyjä, ettei tavanomainen tunnu enää miltään?

Mielestäni ihan kaikkea ei ole välttämätöntä tuotteistaa. Paikallisessa matkailun kehittämisessä toki fasiliteetit pitää saada kuntoon, mutta toivoisin, että myös aitoudelle, luovuudelle, seikkailulle ja kulkijan omalle mielikuvitukselle jätettäisiin sijaa.

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31