Jutut Hämeenlinna

Varjoliitäjä Juha Lindstedt nousi kotikaupunkinsa ylle – muistoksi tallentui henkeäsalpaava video

Juha Lindstedtin mielestä Hämeenlinna on upea kaupunki. Taivaalla ajatus kotikaupungista vain vahvistui. Varjoliidin muistuttaa ulkonäkönsä puolesta laskuvarjohyppääjien liitovarjoa, mutta eroaa rakenteeltaan jälkimmäisestä. Siiven pinta-ala on melkein 30 neliötä ja kärkiväli 12,5 metriä. Ison siiven ansiosta liito-ominaisuudet ovat hyvät.

Vanha koulu, lähikauppa. Tiiriö ja Appara – aivan keskustan kyljessä. Lapsuudenkoti ja moottoritietä kulkevat autot, nekin olisi voinut kopata käteensä.

Kuusi vuotta varjoliitoa harrastanut Juha Lindstedt nousi heinäkuun lopussa ensimmäisen kerran kotikaupunkinsa ylle. Tunne oli mahtava.

Taivaalla mittasuhteet katosivat, ja kaikki tuttu näytti pieneltä. Ihmeelliseltä.

Varjoliitäjä istuu taivaalla siipeen kiinnitetyissä valjaissa, eikä ympärillä ole suljettua koppia. Juha Lindstedt uskoo, että juuri se tekee liitämisestä niin erityistä.

– Ilman moottoria lentäessä tuntuu siltä kuin surffaisi ilmassa. Lintujen kanssa liitely on mieletön kokemus, siinä maailma saa uuden perspektiivin, hän sanoo.

Hauholle asettunut Lindstedt löysi varjoliitoharrastuksen kaverinsa kautta. Ilmailusta mies on ollut kiinnostunut aina.

– Laskuvarjollakin olen hypännyt, mutta minua kiinnostaa enemmän lentäminen kuin tippuminen, hän kertoo.

Ennen itsenäisiä lentoja Lindstedt kävi muiden harrastajien tapaan varjoliitämisen peruskurssin. Ensimmäisillä lentokerroilla korkeus oli vain muutama sata metriä, mutta hän ajatteli olevansa korkealla

Nyt Lindstedt on noussut liki 2,5 kilometriin. Maailma on muuttunut kartaksi, mutta yksi asia ei ole muuttunut. Kun Lindstedt saa jalat irti maasta, hän jättää alleen stressin ja huolet.

Hauholainen lentää varjollaan monen ilmailukerhon kanssa. Lähimpien lentokenttien perässä on suunnattava Tampereelle ja Lahteen.

Tänä kesänä hän täydensi varusteitaan moottorilla.

Aiemmin lentoon lähdön vaihtoehtoja oli kaksi: joko joku hinasi Lindstedtin ilmaan, tai sitten hän juoksi rinteeltä vastatuuleen. Moottori mahdollistaa lentoonlähdön vaikka yksin, kunhan ympärillä on tilaa.

Moottorin ansiosta ilmaan voi lähteä vaikka naapurin pellolta.

Ilman moottoria liitäessä ilmassa olon kesto riippuu nosteista.

Kun tuuli puhaltaa rinnettä kohti, rinteeseen törmätessään se kääntyy ylös ja nostaa varjoliitäjän ilmaan. Puhutaan rinnenostosta.

Terminen nosto tarkoittaa maan lämmittävää ilmaa, joka nousee ylöspäin ja nostaa samalla myös liitäjän.

Laji on opettanut tulkitsemaan sääennusteita.

Tuulenvoimakkuuden seuraaminen maankamaralla ei riitä, vaan on ennustettava, mikä on tuulennopeus vaikka viidessäkymmenessä, sadassa ja kolmessasadassa metrissä. Kovassa turbulenssissa lentäminen ei kannata.

Entä tuulen suunta? Kun tuulee pohjoisesta, varjoliitäjä etenee kohti etelää ja toisiin päin.

Suomi on Lindstedtin mielestä kaunis kesät talvet.

Tammikuussa järven jää näyttää pitkältä, tasaiselta tyhjyydeltä. Silloin lähtöpaikkojen määrä moninkertaistuu, kun järvet jäätyvät.

Kauneudella on myös varjopuolensa. Kuten kaikissa lajeissa, varjoliidossakin on riskinsä.

Vakavia onnettomuuksia sattuu Lindstedtin mukaan kuitenkin harvoin. Ilmailu on hyvin tarkkailtu ala, ja hyvä niin.

– Aivan kuten lentokoneella lentäessä, vaaratilanteista raportoidaan ja niistä opitaan.

Kahden lapsen isä itse on kokenut läheltä piti -tilanteen vain kerran. Tuolloin käsi kävi pelastusvarjon kahvalla, muttei vetänyt.

– Nopein tapa tulla alas on kääntyä jyrkästi spiraalissa. Jos et tiedä, mitä teet, päästä irti ohjaimista. Siipi korjaa painopisteen itsestään.

Varjoliito on vienyt Lindstedtin syvälle ilmailuharrastukseen.

Vielä vuosi sitten ilmailuharrastajan oli vaikea pysyä kartalla siitä, missä uskaltaa lentää. Lindstedt korjasi tilanteen ja perusti www.ilmailukartta.fi-sivuston.

Sivustolle päivittyy kaksi kertaa tunnissa pysyvät ja tilapäiset rajoitus- ja harjoitusalueet ilmatilassa.

Seuraavaa varjoliitoaan Lindstedt ei ole lyönyt lukkoon. Lento kotikaupungin yllä ei kuitenkaan jäänyt viimeiseksi.

– Niin jännä kokemus oli.

Juha Lindstedtin kuvaama video Hämeenlinnan yltä löytyy Youtubesta hakusanoilla Hämeenlinna by paramotor!.

Varjoliito

Ranskassa Alpeilla 1980-luvun puolivälissä syntynyt ilmailulaji. Levisi Suomeen 1990-luvulla.

Suomessa satoja ja koko maailmassa kymmeniätuhansia harrastajia.

Miten lentoon?

Lentoonlähtö tapahtuu rinteestä omin jaloin tai tasamaalta hinaavan ajoneuvon avustuksella. Ilmassa pysytään ilmavirtausten avulla.

Jos käytössä on moottori, sitä voi käyttää itsenäiseen lentoonlähtöön ja ilmassa pysymiseen.

Kokenut varjoliitäjä voi lentää moderneilla välineillä useita tunteja ja jopa satojen kilometrien matkoja.

Kenestä harrastaja?

Varjoliito sopii perusterveille ja tasapainossa oleville. Alaikäraja on huoltajan suostumuksella 15 vuotta.

Varjoliitäjiä kouluttavat Suomen Ilmailuliiton jäsenyhdistykset.

Peruskurssi kestää vähintään pari kuukautta, sisältää kymmeniä teoria- ja lentotunteja ja maksaa 1 500–2 000 euroa.

Varustelista

Lentolaite on varjoliidin, joka koostuu teknisestä kankaasta valmistetusta siivestä, punoksista ja kantohihnoista sekä valjaista. Suureen selkäreppuun mahtuva kokonaisuus painaa 15–20 kiloa.

Täydentäviä varusteita ovat muun muassa moottori, GPS-vastaanotin, kartta, hinauskytkin, koukkupuukko, pystynopeusmittari, korkeusmittari, valjaisiin kiinnitettävä pelastusvarjo, kypärä ja ilmailuradio.

Varjoliitoon sopiva vaatetus on ulkoilupuku, tukevat jalkineet ja käsineet.

Uusien varusteiden hinta liikkuu 3 500–4 000 eurossa.

Lähde: Ilmailuliitto

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31