Jutut

Vetokoiraharrastaja tarvitsee lunta ja latuja

Vetokoiraharrastuksessa sekä ohjaajan että koiran yhteistyön on oltava mahdollisimman saumatonta. Hämeenlinnalainen Raimo Viitanen on kilpaillut vetokoira-ajossa. Nykyisin hän valmentaa kaksivuotiasta labradorinnoutaja Teppoa, jolla tytär voitti tänä vuonna SM-kultaa naisten sarjassa koirahiihdossa.

– Hiihtäjän ja koiran yhteistyön on pelattava etenkin alamäissä, jossa vaarana on hiihtäjän ajautuminen koiran päälle. Alamäkien lisäksi mutkat ja kaarteet vaativat vauhdissa kohtuullisen hyvää suksitekniikkaa. Hihnassa on vedon säilyttävä alamäissäkin, jottei koira juokse jalkoja altaan, Hämeenlinnan Kennelkerhossa vetokoira-ohjaajana toimiva Viitanen sanoo.

Viitasella on myös kymmenvuotias Eero, joka on tällä hetkellä eläkkeellä vetokoiran työstä. Eerolla hän on voittanut SM-hopeaa ja pronssia sekä lukuisia rotumestaruuksia.

Vetokoiran valmentamisen Viitanen alkaa patukkakoulutuksella.

– Koira saa aluksi haistella sille mieluista lelua. Lelun pitää olla koiralle saalis, se ei saa olla edellä oleva koira tai sen ohjaaja, muutoin koira voi alkaa seurustella tai räyhätä. Vähitellen pidennän matkaa, mutta patukka odottaa aina maalissa. Kokeneelle koiralle ei edes tarvitse lelua näyttää. Se tietää lelun odottavan, mikä innostaa koiraa pyrkimään maaliin mahdollisimman nopeasti.

Valmennus tähtää ennen kaikkea koiran kunnon ylläpitämiseen.

– Valmennan Teppoa pitkillä lenkeillä mieluiten maastossa. Pyöräilen metsäautoteillä ja Teppo juoksee vapaana. Lenkki on kymmenisen kilometriä, mutta vapaana juoksevalle Tepolle kilometrejä kertyy enemmän. Alkusyksystä vedän pitkiä lenkkejä matalalla sykkeellä ja talvea kohden lenkit lyhenevät, vauhti kasvaa ja syke nousee.

Harrastusta haittaavat vähälumiset talvet.

– Viime talvena ei luonnonlumella Etelä-Suomessa ollut juurikaan mahdollisuutta harjoitteluun tai kilpailemiseen.

Valaistuja latuja on miltei joka kunnassa, mutta yleensä niillä ei saa harjoittaa koiraa. Joillakin paikkakunnilla on sallittua hiihtää koiran kanssa tiettyinä aikoina, yleensä myöhään illalla. Etelä-Suomessa koiralle sallittuja hiihtolatuja on Helsingin ja Espoon lisäksi Hyvinkäällä ja Hämeenlinnassa sekä Hattulan Parolassa.

– Kennelkerholla on Ahveniston moottoriradalla yksi vuoro. Osallistumme monen muun seuran kanssa moottoriradan lumetukseen, minkä ansiosta saamme yhden vuoron viikossa. Parolan pururadalla ei hiihtoura tainnut olla kunnossa koko talvena.

Viitanen uskoo harrastuksen suosion kasvavan jos lunta riittäisi.

– Toisaalta tärkeämpää olisi ratojen helpottaminen. Olen ehdottanut että radat olisivat hieman helpompia ainakin hiihtäjälle. Valjakkourheiluliiton kisoissa radat ovat usein profiililtaan raskaat ja vaativat hiihtäjältä kuntoa ja hiihtotaitoa. Kaikki harrastajat eivät ole huipputason hiihtäjiä ja radat voivat tuntua turhan haasteellisilta. Suuret korkeuserot vaativat kunnon lisäksi sujuvaa hiihtotekniikkaa.

Asiasanat

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31