Jutut

Kolumni: Virheen vahvuus – ”Ratkaisemalla oman ongelmani, onnistuin samalla ratkaisemaan miljoonien kaltaisteni ongelman”

Jenni Ahtiainen Kuva: Matti Piiroinen
Jenni Ahtiainen Kuva: Matti Piiroinen

Voitin viikko sitten keksinnölläni maailmanmestaruushopeaa. Se maksoi mulle kuuloaistin, mutta kaikelle on hintansa. En silti ole pahoillani, koska henkilökohtaiseen ongelmaan kehittämäni ratkaisu alkoikin muuttamaan maailmaa – ihan vahingossa.

 

Olen toiminut asustesuunnittelijana kolmetoista vuotta. Tyylilleni ja arvoilleni uskollisena en ole suostunut tekemään kompromisseja – en muotoilun, maineen enkä ainakaan rahan takia. Kun tangokuningatar pyysi suunnittelemaan glitter-korun, ohjasin hänet toiselle suunnittelijalle. Tai kun herra Kataja halusi ostaa naistenmalliston nahkahärpäkkeen, kieltäydyin myymästä. Radiorockin herra Heikelä puolestaan haukkui suorassa lähetyksessä tyhmäksi, koska en suostunut ratsastamaan asiakkaitteni nimillä päivää ennen Linnan juhlien tv-lähetystä. Ehdottomuuteni lienee myös syy, miksen koskaan rikastunut. Mutta, olen ainakin nukkunut yöni hyvin.

 

Kuuloni on heikentynyt vuosien saatossa pikku hiljaa, kuulolaitteet olivat väistämätön kohtalo. Kuuloluuni on kehitysvammainen eikä huutaminen ilman tulppia bändeissä nimeltä Schäefer ja Jenzig parantanut asiaa. Tärykalvojen kiduttaminen kulminoitui toisen niistä puhkeamiseen. Maailma vaimeni neljä vuotta sitten.

 

Kun elokuussa 2018 sain kuulolaitteet, oli ensimmäinen reaktio shokki. Kun järki voitti tunteen, alkoi selviytyminen ja aloin miettimään. Miksi huononäköiset voivat valita itselleen sopivat silmälasit, mutta huonokuuloiset ovat vain apuvälineiltä näyttävien kuulolaitteiden armoilla. Kuulovammaiset kärsivät laitehäpeästä ja kasvattavat hiuksia peittääkseen laitteet. Ajatus silmälasien päälle kammatuista hiuksista on vitsikäs. Löysin ristiriidan.

 

Käytettyäni neljä päivää kuulolaitteita, suunnittelin niiden ympärille äänettömät pidikkeet joihin sain kiinnitettyä nahkahapsuja roikkumaan. Kun katsoin itseäni peilistä näyttivät laitteet yhtäkkiä minulta. Mä näytin enemmän minulta. Juoksin kotiin ja kiljuin liekeissä keksintöni perheelle.

 

Olin ammatillisesti juuri oikea henkilö tekemään keksinnön, joka olisi pitänyt tehdä vuosikausia sitten. Olen puolikalju korusuunnittelija, joka ei olisi edes pystynyt peittelemään kuulolaitteita hiuksilla – saati ajatusta, joka saisi kuulovammaiset näkemään laitteensa eri tavalla. Ratkaisemalla oman ongelmani, onnistuin samalla ratkaisemaan miljoonien kaltaisteni ongelman.

 

Maailmassa on paljon korjattavaa. Arjessa, kotona, omissa tai muiden asenteissa saattaa piillä epäkohta, johon voi huoletta tarttua. Siinä missä virhe katsotaan kauneuspilkuksi, on epäkohta mahdollisuus korjata se. Kun jokin asia ärsyttää, harmittaa tai hävettää, voisi useamminkin pysähtyä ja vähän miettiä. Ei tarvitse tyytyä tai odottaa, että joku muu ratkaisee ongelmasi. Voit aloittaa korjaamisen. Ihan itse.

Menoinfo