Jutut

Yhä hienompia teoksia puusta

Eläkevuosia viettävällä Rainer Lundbergilla on harrastus, jossa hän haluaa tulla koko ajan entistä paremmaksi. Hän valmistaa puisia astioita käyttäen erilaisia työvälineitä, kuten sorvia, sirkkeliä ja tasohöylää, ja suunnittelee kerta kerralta yhä vaikeampia malleja.

– Olen aina uuden äärellä, se on jännittävää. Kaikki työni ovat uniikkeja, kahta samanlaista en tee. Tämä on myös hyvin terapeuttinen harrastus, siinä ei maailman murheet tule mieleen, hän kertoo.

Kaikki alkoi aikoinaan perinteisesti kynttilänjalan sorvaamisesta. Kun kärkisorvaus onnistui hyvin, Lundberg mietti, että eihän tekeminen siihen voi jäädä. Häntä alkoi kiinnostaa ontelosorvaus. Myöhemmin hän yhdisti sorvaukseen muitakin puuntyöstön menetelmiä, kuten leikkaamista ja liimaamista.

– Olen opetellut kaiken täysin itsekseni, nettiä ja kirjastoa apuna käyttäen, omilla ehdoillani rakkaudesta lajiin, hän hymyilee.

Lundberg kertoo näyttävänsä uuden mallinsa aina jo tekovaiheessa ensin Päivi-vaimolleen, ja kun hän saa tältä ihastelevan arvion, palkinto työstä on jo tullut.

Lundberg muistetaan Hämeenlinnassa Ilves-Auton omistajana ja toimitusjohtajana. Taipumus puutöihin hänellä on peräisin lapsuudesta, mutta työvuosina hän ei niitä juuri ehtinyt harrastaa. Jo pikkupoikana hän veisti pajupillejä puukolla.

Eläkkeelle jäätyään Lundberg päätti tehdä verstaan talonsa ulkorakennukseen. Tila kävi kuitenkin pian ahtaaksi, ja viisi vuotta sitten hän rakensi perheen kesäpaikkaan Puutikkalaan uuden isomman työpajan.

– Alkuun tein lastenlasten kanssa kottaraisenpönttöjä. Sorvikin oli jo nurkassa, mutta se tuntui vähän pelottavalta. Kun vihdoin tutustuin siihen, ihastuin heti, hän kertoo.

Nyt Lundberg toivoo, että hän saisi siirrettyä taitojaan myös nuorille puutöiden teosta kiinnostuneille. Hän olisi valmis ottamaan heitä oppiinsa.

Teostensa raaka-aineena Lundberg käyttää kotimaisten puiden lisäksi muun muassa pähkinäpuuta, raidallista zebranoa, tummaa wengeä, mahonkia ja kirsikkapuuta. Hän ei värjää töitään millään tavalla, vaan värien vaihtelu tulee eri puulaaduista. Esimerkiksi vaaleat osat ovat usein loimukoivua.

– Jalopuita voi ostaa Suomessa vain muutamalta toimittajalta, mutta onneksi kaksi niistä on Lahdessa, mistä niitä on helppo hakea, hän kertoo.

Tähän mennessä Lundbergille on kertynyt itse valmistettuja puutöitä noin sata kappaletta tai jopa enemmän, ja lisää tulee koko ajan. Joitakin hän on antanut lahjaksi, mutta esineiden myymisestä hän ei ole innostunut. Teosten arvo on paljon suurempi kuin ostajat olisivat valmiita niistä maksamaan.

– Mieluummin kerään omaa kokoelmaa. Unelmana on pitää joskus näyttely, sillä haluaisin näyttää töitäni ihmisille. Se, olenko taiteilija, jää katsojien arvioitavaksi, mutta minulle tämä on taiteentekoa, hän sanoo.

Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta Lundberg sanoo ajattelevansa teosta tehdessään sen estetiikkaa, ei sen käyttöä. Katsojalle hän antaa tehtäväksi miettiä, voisiko sitä käyttääkin johonkin.

Aikaa ja euroja vievää harrastustaan Lundberg aikoo jatkaa intohimoisesti eteenpäin, vaikka siinä ei tuntuisi olevan järkeäkään.

– Mutta eihän se ole harrastus eikä mikään, jos ei siihen mene kaikki rahat, hän nauraa.

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31