Jutut

Kolumni: Yhdistetään koulupäivä ja lasten harrastukset

Tarja Filatov

Usein yksinkertaiset asiat ovat viisaita. Koulutyön ja lasten harrastamisen yhdistäminen helpottaa lapsiperheiden arkea ja tuo lisää yhteistä aikaa perheille. Liian usein pelätään, että harrastustoiminta tuo naarmun koulun lattiaan, mutta yksinäinen iltapäivä voi tehdä paljon pahemman naarmun lapsen mieleen.

Soittotunnit, askartelukerhot ja jumpat voidaan järjestää oppituntien jälkeen koulun tiloissa. Koulujen tilat on saatava joustavammin paikallisten järjestöjen ja seurojen käyttöön.

Kokonainen koulupäivä pyrkii siihen, että lasten rakennetaan ehjäksi siten, että aamu- ja iltapäivätoiminta sekä harrastukset kytketään kiinteämmin koulutyöhön.

Kaiken toiminnan ei tarvitse olla koulun organisoimaa. Toimintaa voivat järjestää yhdistykset, järjestöt ja seurat, mutta vastuu joustavasta koulupäivästä kuuluu kunnille. SDP:n vaihtoehtobudjetissa esitetään pilottirahoitusta, jolla tähän päästään. Samalla syntyy uusia työpaikkoja.

 

Islanti on ollut nuorten harrastamisen mallimaa. Tukemalla harrastamista siellä on saatu nuorten päihteiden käyttö alenemaan merkittävästi. Nuorten harrastusten tukeminen on nähty investointina, joka säästää rahaa.

Islannissa uskotaan, että työttömyys ja riippuvuus sosiaalituista vähenevät. Jopa rikollisuus alenee, kun Reykjavikista on tullut turvallisempi kaupunki kaikille.

Islannissa jokaiselle nuorelle on ladattu rahaa aktiviteettikorttiin, joka on kaksinkertaistanut ohjattuun harrastukseen osallistuvien määrän. Pilottialueille varataan määräraha, jolla kustannetaan harrastustili, ikäluokittain porrastaen. Harrastamisen kehitystä seurataan, ja tiukoin ehdoin varmistetaan, etteivät korvaukset siirry kustannuksiin.

Jokainen 6-18-vuotias saa vuosittain jopa 420 euron tuen itselleen mieluisaan harrastukseen. Esimerkiksi pääkaupunki Reykjavik lisäsi 100 miljoonaa euroa nuorten harrastusmahdollisuuksien tukemiseen vuonna 2016.

 

Organisoimalla lasten ja nuorten päivä eheäksi, saadaan lisää aikaa perheiden yhdessäololle. Islannin mallin viisaus harrastamisen ohella on ollut yhteinen aika. Islannissa on menty niin pitkälle, että kouluissa vanhemmat sopivat yhteiset kotiintuloajat.

Ehkä koko Suomessa pitäisi miettiä ”yhteistä kotiintuloaikaa”. En tarkoita lakisääteistä kellonaikaa lapsille, vaan sitä millaista yhteiskuntaa kehitämme. Onko koko yhteiskunta auki läpi yön? Onko viisasta, että pienet koululaiset treenaavat urheiluhalleissa iltamyöhällä? Onko viisasta, että pienten lasten äidit ja isät ovat kaupassa työssä yömyöhään? Parasta ongelmien ennaltaehkäisyä ovat läsnä olevat vanhemmat.

 

Pelkästään vanhempien tuen varaan ei voi lapsia jättää, koska kaikilla lapsilla ei ole heitä tukevia vanhempia. Näissä perheissä vanhemmat tarvitsevat tukea. Siksi yhteiskunnan palvelujen on oltava vahvalla pohjalla.

Kaikkea harrastamista ei voi hyvälläkään suunnittelulla sijoittaa koulun seinien sisälle. Lapsia on jatkossa kuljetettava harrastuksiin, jotka vaativat erityisen suorituspaikan – esimerkiksi jäähallin, pallokentän tai musiikkitilat.

Ehkäpä tulevaisuuden kaupunkisuunnittelua on mietittävä uudesta näkökulmasta, missä harrastustilat sijaitsevat. Verkkokauppa tyhjentää kaupunkien ja pitäjien keskustoja liiketiloista – entäpä jos tilalle tulisivat lapset, nuoret ja aikuiset yhdessä harrastamaan.

Artikkeleita

joulukuu 2018
ma ti ke to pe la su
« marras    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930
31