Julkaistu: 11.04.2017 14:22

Tässä ajassa

Naisten vuoro

Kuntavaalit on pidetty, äänet laskettu ja mainokset purettu. Iltapäivälehdet hehkuvat soinilaisten jytkyn sulamista. Niinhän siinä kävi, mutta ei se sinällään ollut enää yllätys persujen kahden vuoden hallitustaipaleen jälkeen. Populistien eväinä oli vain sanoja, jotka on nyt lähes syöty. Jäljelle jäi odotus jostakin tulevasta protestista. Senkin aika koittaa vielä, sen on kansanvaltamme toistuvasti nähnyt. Jytkyttäjät vaihtuvat, herraviha pysyy.

Jos kuusi vuotta sitten miehet jyräsivät, ottivat naiset nyt vastaiskun. Vastavalkeat sovinismille ja piilotetulle rasismille syttyivät etenkin vihreiden menestyksen kautta. Puolue onnistui vihdoin realisoimaan gallup-kannatuksensa muuallakin kuin stadissa. Jo vihreiden listojen pituus näytti suuntaa. Ville Niinistö kaappasi viime vaiheessa myös soinilaisten aseet. Vihreä taskuliinapopulismi erityisesti koulutusasioissa villitsi sivistyssuomalaiset naiset, mummoja myöten.

Täällä Hämeenlinnassa vihreät kaksinkertaistivat paikkansa valtuustossa. Äänet tuplaantuivat. Persujen heiluri vei viisi prosenttiyksikköä toiseen suuntaan. Demareiden lievä luisu hieman yllätti, mutta puolueen näkyviä kasvoja vetäytyi nyt monta. Kokoomus, joka on syvälle juurtunut Kanta-Hämeen hallintorakenteisiin, hyötyi alhaisesta äänestysprosentista ja näkyvistä kampanjoista. Kristilliset hakivat vetoapua ylhäältä, vasemmisto taas eilisestä ja hyvin meni. Keskustan valtakunnallinen viesti jäi hämäräksi ja kampanjakin alavireiseksi. Valtuuspaikan pudotus risoo myös siksi, että pitäjissä äänestettiin melko laimeasti. Liitoskivut eivät ole ohi.

Naisten vedolla mentiin jo viime talvi. Nyt heillä on enemmistö ja se näkyy varmasti myös johtopaikoilla. Sinällään on turhaa sukupuolittaa kunnallispolitiikkaa, enkä miehenä aio tässä julkisesti uhriutua. Ei tänne nyt ainakaan enää uusia jakolinjoja tarvita.

Uuden valtuuston onkin todella nopeasti järjestäydyttävä, laadittava kunnianhimoinen mutta selkeä valtuustosopimus ja ryhdyttävä heti kesäkuussa saattamaan uutta maakuntaa maaliin. Tehtävä ei ole helppo, sillä vaalien alla sorvattu sopu valinnanvapaudesta ei vaikuta kelvolliselta. Hämäläistä yhteistyötä hankaloittaa yksityisen Pihlajalinnan palava halu saada Forssan seutu pörssiyhtiön poliittiseksi näyteikkunaksi.

Mikä Hämeenlinnassa nyt muuttuu? Luottamuksen ilmapiiristä on ollut kova pula ja se onkin uuden porukan tärkein tehtävä. Mutta ei pelkkä hyvä mieli ja ylävitoset riitä, valtuuston on osoitettava myös poliittista johtajuutta. Koska politiikka on myös matematiikkaa, katseet kääntyvät ensimmäiseksi suuriin ryhmiin. Pöydän päähän istuvalla pitäisi olla aikaa, kokemusta ja realistinen näköala tulevaisuuteen. Meidän poliitikkojen olisi saatava kaikki kaupungin sidosryhmät jälleen innostumaan – ja tuloksiakin pitäisi työpaikkojen ja asukasmäärän suhteen tulla säällisessä ajassa.

Mallia voisi löytyä ”kerhosta”. HPK puski monta vuotta näennäisen reipasta kulmakiekkoilua ilman sanottavaa tulosta. Tälle kaudelle palasivat määrätietoisuus, pelitapa, tehokkuus ja kovuuskin. Ei se mikään uskon asia ollut. Sitä piti treenata paljon – ja porukka on vasta taipaleensa alussa.

Niin on uusi valtuustokin.

Julkaistu: 16.08.2017 06:00

Kolumni

Tulkoon pimeys

Moni kaupunki yrittää kehittää imagoaan väkisin ja keksii hienoja iskulauseita, joilla voisi näyttää dynaamiselta ja muodikkaalta. Hämeenlinna on jo niin vanha kaupunki, että ideointi toimii kuin itsestään.

Julkaistu: 16.08.2017 06:00

Finnairin pääjohtaja Pekka Vauramolle maksetaan 130.000 euroa vuodessa lisäeläkettä. Suuryritysten pomojen miljoonapalkkoihin ja bonuksiin turtuneena tämä ei tunnu kovin suurelta hyvän miehen lisältä. Maajussikin tienaa keskimäärän saman – melkein kymmenessä vuodessa.

Julkaistu: 05.08.2017 06:00

Kuntakolumni

Hallitseva varpunen

Kesälle annettiin valomerkki, katuvalottomat yöt Hämeenlinnassa päättyivät. Keleistä huolimatta poliittinen kesä on ollut poikkeuksellisen kuuma. Päätösten ilmoittaminen on siirtynyt entistäkin enemmän 140-merkkisten totuuksien alustaan.