Julkaistu: 11.10.2017 06:00

Kolumni

Oppimisen ylistys

  • Taija Tuominen on hämeenlinnalainen luovan kirjoittamisen opettaja ja Hämeen rahaston asiamies.taijaktuominen@gmail.com

Pidä huolta, että omaksut joka päivä jotakin uutta, jotakin odottamatonta, mitä et tiennyt aikaisemmin, mutta rajoittamatta millään lailla sitä, mistä tämän uuden tiedon hankit.

Tämän ohjeen on antanut Åbo Akademin organisaation ja johtamisen professori Alf Rehn. Samalla hän kertoo ystävästään, joka matkustaa paljon. Jokaiselle matkalle tämä nappaa luettavakseen jonkun sellaisen lehden mitä ei ole koskaan aikaisemmin lukenut.

 

Alf Rehnin ohje on lohdullinen ja innostava. Se on sitä siksi, että ei ole mitään yhtä tapaa oppia. Me opimme suorastaan huomaamattamme.

On ihmisiä, jotka ymmärtävät asiat parhaiten kun näkevät ne. On kuuntelijoita, jotka ymmärtävät selityksiä. Toisille asia valkenee vasta, kun he itse voivat sitä käytännössä, tunnustella, rakentaa tai liikuttaa.

 

Kun teini-iässä olin saanut harjoituskolmiolla ajelun jälkeen kevytmoottoripyöräkortin, Helsingin kadut polttelivat ja kiehtoivat. Ne myös pelottivat. Ne olivat aivan toista kuin muutama korttelin väli Hämeenlinnassa.

Siinä iässä yö oli kiehtovin vuorokauden aika, joten päätin aloittaa siitä. Ensimmäiset ajelukokemukseni olivat öisestä Helsingistä. Ajoin yksin kaikki keskustan aamuyön autiot kadut lävitse ja samalla opettelin ne. Sen jälkeen oli helppo sujahtaa päivällä liikenteen sekaan.

 

Eräs tuttuni on oppinut parhaiten kieliä elokuvien kautta. Itse väitin vuosia, että peruskoulun aikainen ruotsin kirjani oli Vill ha dig. Ei muuten ollut, sillä Vill ha dig oli silloin suositun ruotsalaisen popyhtyeen Freestylen biisi, mutta ehkä opin sen kautta enemmän kuin aivan kamalan tylsästä ja jo visuaalisesta maailman ankeimmasta Hej på dig -kirjasta, jossa asuttiin jossain Tallkullassa.

 

Kaiken perusta on innostus, intohimo ja uteliaisuus. Ilman sitä ei mistään tule mitään.

Ajattelin tätä viime viikonloppuna Turun kirjamessuilla. Miten paljon tietoa ja innostusta oli kahdessa messuhallissa, kun kirjailijat kertoivat yleisölle teoksistaan ja vastailivat kysymyksiin.

Kun jututin kirjailija Atso Haapasta hänen tietokirjastaan Taistelukaasut, en tiennyt lainkaan, että toisen maailmansodan aikaan myös Suomi suunnitteli taistelukaasutehdasta. En tiennyt aiemmin kaasunaamareiden kehityksen vaiheista. En tiennyt koko kaasusodankäynnin karmeutta.

 

Kun luin elokuussa Albaniassa Pajtim Statovcin romaania Tiranan sydän, katsoin aivan toisenlaisin silmin Hoxhan aikaista bunkkeria ja punaisen lipun kaksipäistä kotkaa. Miten hurja historia ja mytologia tuolla kauniilla maalla olikaan!

Pajtim Statovci kirjoittaakin, että miksi kauheimmat muistot suljetaan aina mielestä ja pudotetaan ne alas ikkunasta kuin lapset palavasta kodista.

 

Emme me voi pyyhkiä menneisyyttämme pois, mutta onneksi voimme päättää mitä sillä teemme.

Joskus kannattaa myös miettiä, mitkä arkiset toimet ovat peräisin lapsuudenkodistamme. Mitä olemme sieltä huomaamattamme oppineet?

Julkaistu: 20.10.2017 14:14

Kuntakolumni

Yhdessä

Trump, Brexit, Katalonia, Pohjois-Korea, Tshekki, Itävallan ja muiden Euroopan maiden oikeistopopulistit …... Onko tämä maailma ja ihmiset tulleet hulluiksi?

Julkaistu: 14.10.2017 06:00

Kuntakolumni

Vajeiden vuosikymmen

Taloudessa on puhuttu pitkään kestävyysvajeesta. Tällä termillä halutaan lyhykäisyydessään kuvata tilannetta, jossa työikäinen väestö ei pysty kustantamaan julkisten palvelujen kasvavaa tarvetta. Tätä vajetta nujertamaan on käyty päätöksenteossa hartiavoimin.

Julkaistu: 14.10.2017 06:00

Kuntta on nyt in. Ja niin on moni muukin aito asia. Vaikkapa aidanseipäät.

Kuntta on Viherympäristöliiton määritelmän mukaan varpukasvillisuuden peittämä metsänpohjamatto. Kunttaa irrotetaan kainuulaisista metsistä ja viedään rullille käärittynä pihojen peitoiksi muualle Suomeen.