Julkaistu: 11.10.2017 06:00

Luther oli kansanmies ja intellektuelli

  • Reformaation juhlavuoden kunniaksi Luther-paitaan sonnustautunut seurakuntapastori Miikka E. Anttila kiertää ympäri Suomea luennoimassa uskonpuhdistajan suhteesta musiikkiin. Lutherin mielestä musiikki oli "Jumalan paras lahja ihmiselle".

Kuluvana vuonna luterilaisissa seurakunnissa on maailmanlaajuisesti vietetty reformaation juhlavuotta. Uskonpuhdistuksen katsotaan alkaneen 31. lokakuuta vuonna 1517, kun saksalainen pappi ja teologi Martti Luther naulasi Wittenbergin kirkon oveen teesinsä anekaupan väärinkäytöksiä vastaan. Suomessa on eletty jo satoja vuosia reformaation muokkaamassa kulttuurissa.

– Reformaation merkitystä pohdittaessa nousee esiin todella monia näkökulmia, Hattulassa seurakuntapastorina työskentelevä Miikka E. Anttila sanoo.

– Mieleen tulee yksilön korostuminen yhteisöä ja traditiota vastaan tai vaikkapa Raamatun kääntäminen kansankielelle, minkä ansiosta maallikot pääsivät kiinni kirkon opetuksiin. Uskonnolliselta kannalta taas kysymys oli siitä, että pelastuminen voi tapahtua yksin Kristuksen ansiosta ja uskon kautta.

Luther ei ollut ajatuksineen yksin, sillä protestiliikehdintää kirkon maallistumista vastaan oli ollut jo 1200-luvulla. Anttilan mukaan uskonpuhdistaja oli oikea henkilö oikeassa ajassa ja paikassa.

– Saksassa oli vahvaa protestihenkeä, kun Pietarinkirkon rakentamiseen oli kerätty suunnattomia varoja. Humanistiset ajatukset nostivat päätään ja oma vaikutuksensa oli puhtaasti politiikalla, kun kansallisvaltiot olivat oraalla.

– Joku on sanonut, ettei Luther ollut edes kiihkeimmästä päästä paavinvallan vastustajien joukossa. Uskon siihen yleisesti hyväksyttyyn käsitykseen, ettei Luther alun perin ollut kirkkoa hajottamassa. Se käy ilmi ihan lukemalla teesejä, joissa hän osittain puolustaa paavia ja puhuu tämän suulla.

Uskonpuhdistajan persoonalla on ollut suuri merkitys siihen, millaiseksi reformaatio lopulta muotoutui.

– Luther oli luonteeltaan ehdoton ja esimerkiksi hänen työtoverinsa Philipp Melanchthon oli paljon diplomaattisempi. Lutherin kielenkäyttö lähenteli sitä, mitä me nykyään kutsumme vihapuheeksi, siinä ei kiistakumppania paljon kunnioitettu. Toki väittelyn kulttuurikin oli tuolloin erilainen.

– Yksi historioitsija on kirjoittanut, että jos kaljalle piti lähteä, Luther oli melko varmasti aikalaisistaan kaikkein mukavin kaveri. Hän oli rehevä ja kansanomainen seuramies, mutta silti aikansa johtavia intellektuelleja, joka kirjoitteli latinaksi hyvin hienosyisistä asioista.

Yksi suurimpia mullistuksia oli Lutherin avioliitto entisen nunnan Katharina von Boran kanssa.

– He perustivat protestanttisen pappilameiningin ja heidän kodistaan tuli uuden ajan ihanne. Luther ei ollut ensimmäisten avioituneiden pappien joukossa, vaan viivytteli ratkaisunsa kanssa, Anttila kertoo.

– Hän hyväksyi avioliiton papeille parempana vaihtoehtona ja piti naimattomuutta luonnottomana. Lutherin suhtautuminen seksuaalisuuteen oli positiivinen, sillä hänen näkemyksensä mukaan Jumala oli halun ihmiseen istuttanut.

Anttila on ollut pioneeri tutkittaessa musiikin vaikutusta uskonpuhdistajan ajatteluun. Anttilan väitöskirja Viaton nautinto. Tutkimus Lutherin musiikin teologiasta tarkastettiin Helsingin yliopistossa vuonna 2011.

– Minustahan piti tulla muusikko ja säveltäjä, mikä on aika yleistä pappien keskuudessa, Anttila tunnustaa.

– Lutherin omien sanojen mukaan musiikki on Jumalan paras lahja ihmiselle. Halusin selvittää, oliko hän tosissaan ja mitä hän oikein tarkoitti.

Luther sävelsi, lauloi ja soitti ainakin huilua ja mahdollisesti myös luuttua. Anttilan mukaan hän oivalsi musiikin koskettavan merkittävästi ihmisen tunteita sekä syvälle salattua tahtoa ja antavan aistillista nautintoa ja mielihyvää.

Anttilan mukaan luterilaisuus on tunteisiin vetoavaa, iloista ja aistikylläistä hengellisyyttä, joka arvostaa syvästi esteettistä kokemusta. Musiikin teologinen merkitys on siinä, että se kykenee ohjaamaan ja koskettamaan ihmisen tunne-elämää.

– Ajauduin tutkimuksen kautta uusiin näkökulmiin Lutherista esteettisenä ajattelijana. Usko on esteettinen tapa katsella maailmaa, Anttila pohtii.

– Jumala näkee syntisen vanhurskaana ja ruman kauniina. Kristityn tehtävä on nähdä kauneutta ja merkitystä myös siellä, missä sitä ei näytä olevan.