Julkaistu: 10.01.2018 06:00

Kolumni

Auton valtakausi on ohi

  • Seppo Rehunen hämeenlinnalainen

Autojen myynti laskee, vaikka talous kohenee ja auton hankintahinta halpenee. Miksi on näin ja mitä tämä merkitsee kaupunkisuunnittelun kannalta?

Syitä yksityisautoilun suosion ja auton omistamisen statusmerkityksen vähenemiseen on ainakin neljä: ensinnäkin nuoriso, toiseksi ikääntyvä väestö, kolmanneksi asumisen keskittyminen keskustoihin ja neljänneksi lisääntyvä terveys- ja ympäristötietoisuus.

On todennäköistä, että nykyinen noin 600 auton määrä tuhatta suomalaista kohti kääntyy laskuun ja huoli pysäköintipaikkojen lisätarpeesta kaupunkien keskustoissa hälvenee. Varsinkin kun auton omistajatkin siirtyvät entistä enemmän muiden liikkumistapojen sekakäyttäjiksi.

Ajokortti ei ole nuorille enää pakkomielle. Siirtyessään paikasta toiseen nuoret haluavat lukea ja lähetellä viestejä sekä jutella puhelimessa keskenään. Tarve pitää yhteyttä ystäviin johtaa yhä useammin valitsemaan muita liikkumistapoja kuin autoilun.

Ikääntyvien auton käyttö vähenee jyrkästi 75 ikävuoden jälkeen. Sotien jälkeiset suuret ikäluokat saavuttavat tämän iän vuosina 2020–25 ja melkoinen osa heistä harventaa ajokertoja tai lopettaa autolla ajamisen kokonaan. Teillä liikkuvien määrä vähenee eikä toriparkeille ole kysyntää.

 

Asumisen keskittyminen keskustaan näkyy Hämeenlinnassakin. Kun palvelut ovat lähellä, hoituvat arkiasiat ilman autoa. Satunnaiseen auton tarpeeseen on vaihtoehtoja. Modernit taloyhtiöt hankkivat yhteiskäyttöautoja ja tuntimaksullinen auton vuokraaminen yleistyy vähitellen. Suuntaus on järkevä, kun omistusautojen tiedetään seisovan käyttämättöminä paikallaan noin 95 %.

Keskustan asumistiheyden lisääntymisen luulisi johtavan myös julkisten palvelujen keskittämiseen keskustaan. Hämeenlinnassa toimitaan päinvastoin: kaupungin omassa päätösvallassa olevat koulut viedään pois keskustasta ja nuoret pakotetaan mopoautojen ja autojen käyttäjiksi.

Harmittelen, ettei maakunnallista hyvinvointi- ja terveysasemaa taideta päästä rakentamaan liikkumisen ja kaupunkirakenteen kannalta parhaaseen paikkaan. Sijoittuminen Harvialantien alkupäähän vahvistaisi keskustaa ja vauhdittaisi kaupungin itäreunan katu- ja tieverkon kehittämistä.

En ymmärrä, miksi valtakunnallinen liikennevirasto asettuu esteeksi liikenneverkon ja rautatieaseman ympäristön kehittämiselle sekä jatkaa jääräpäisesti kaupunki-ilmeen rumentamista. Puiden lastauspaikka ei kuulu kaupungin keskeiselle arvopaikalle.

 

Terveys- ja ympäristönäkökohdat puoltavat panostamista kevyen ja joukkoliikenteen kehittämiseen. Jalankulku ja pyöräily lisääntyvät tasaisesti. Kummankin tukeminen yhteiskunnallisin päätöksin on sekä helppoa että halpaa. Hämeenlinnassa kevyestä liikenteestä puhutaan myönteisesti, mutta olosuhteiden konkreettinen parantaminen on tuskallisen hidasta.

Kevyen liikenteen tärkein hanke, suorastaan kärkihanke, on rautatieaseman ja Asemanseudun uuden asuntoalueen yhdistäminen keskikaupunkiin Varikonniemeltä Lukiokadulle johtavalla sillalla. Silta on syytä lisätä investointiohjelmaan mitä pikimmin. Mikä poliittinen ryhmä ottaa asian hoitaakseen?

Lukiokadun silta palvelee työmatka- ja asiointiliikennettä ja siitä tulee hyvin toteutettuna kaupungin maamerkki. Lisäksi Vanajaveden ylittävä silta viestii Hämeenlinnasta ympäristöystävällisenä, kävelyä ja pyöräilyä myös käytännössä edistävänä rantakaupunkina.

Julkaistu: 11.07.2018 06:00

Toimittajalta

Vettä ja leipää

Tämän vuoden viljasadosta menetetään alkukesän Pro-Agrian arvion mukaan noin 30 prosenttia. Syynä on alkukesän kuivuus. Myös viime vuonna sää pilasi satokauden, joten viljasato on maassamme huono nyt jo kahtena perättäisenä vuonna.

Julkaistu: 27.06.2018 06:00

Mistä tietää, että on soittanut byrokratian linnakkeeseen? Siitä, että alkaa monotoninen konemusiikki, jonka väliin kuulee automaattipuhujan sanat ”Palvelemme hetken kuluttua, olkaa hyvä ja odottakaa”. Sitä kun tunnin kuuntelee, niin huonomuistisempikin osaa ulkoa tuon värikkään lauseen.