Julkaistu: 10.02.2018 06:30

Monologi on kasvun paikka

  • Maiju-Riina Huttusen monologi Äitini talo kertoo erään naisen elämän merkittävimmästä illasta. Viime vuonna Tampereen Teatterikesän off-ohjelmistossa kantaesitetty näytelmä nähdään Verstaassa 24. helmikuuta.

Joskus elämä on niin ihanaa, että se itkettää ja joskus niin kamalaa, että on pakko nauraa. Äitini talo -monologin idea ehti muhia Maiju-Riina Huttusen mielessä vuosikausia.

– Opiskeluaikana Nätyllä tein eräällä kurssilla hahmon, joka halusi nähdä todellisuuden sellaisena kuin pystyy sen kestämään, Huttunen muistelee.

– Viime keväänä, kun kalenterissa oli pari kuukautta hiljaisempaa, jouduin suorastaan paniikkiin ja hahmo hyppäsi pöytälaatikosta.

Huttunen lähti aluksi kirjoittamaan omaksi ilokseen, mutta pian teksti alkoi saada ilmaa siipiensä alle.

– Tutustuin Suomi sataa ja tuulee -näytelmän aikana Pekka Heikkiseen, joka rakastaa monologeja ja kysyin häntä mentoriksi.

– Lähetin tekstin tosi aikaisessa vaiheessa Pekalle, joka lähtikin sitä sitten heti ohjaamaan. Jos olisin yksin vääntänyt omassa kopperossani, olisin ehkä joutunut epäuskon valtaan. Pekka luotti tekstiin ja minä luotin Pekkaan.

Äitini talo kantaesitettiin viime vuonna Tampereen Teatterikesän off-ohjelmistossa. Tyttärestä, äidistä ja isoäidistä kertova tarina kertoo erään naisen elämän merkittävimmästä illasta. Monologia sanotaan teatterin kuningaslajiksi ja Huttunen tunnustaa jännittäneensä valtavasti.

– Yleisöpalautteen mukaan monologi onnistui koskettamaan ihmisiä ja sain siitä kauheasti lisää varmuutta.

– Halusin tässä jutussa pohtia, mikä on kenellekin ihmiselle liikaa ja kuinka sellaiseen tilanteeseen on päädytty. Varmaan jokainen meistä kamppailee jollain tavalla todellisuuden kanssa ja tekstissä on mukana elämän palasia, joita olen omallakin kohdallani joutunut miettimään.

Torniosta kotoisin oleva näyttelijä tuli Hämeenlinnan teatteriin valmistuttuaan Tampereelta vuonna 2014. Ensimmäinen työ oli nuoren Cathyn rooli rakkausdraamassa Humiseva harju.

– Tähän teatteriin oli helppo tulla ja minut otettiin lämpimästi vastaan, Huttunen sanoo.

– Paineita helpotti sekin, että teimme Peltosen Liisan kanssa samaa henkilöä. Minulla oli ja on edelleen kova kunnioitus tässä ammatissa pidempään työskennelleitä kohtaan ja on virkistävää oppia heidän erilaisista työtavoistaan.

Sittemmin Huttunen on ollut mukana muun muassa näytelmissä Sibelius - Kohtalonyhteydet, Kaninkolo, Silmälläpidettävät, Miehiä ja ihmisiä, Kalenteritytöt, Suomi sataa ja tuulee, Puhtaana käteen ja Naisia hermoromahduksen partaalla.

– Tässä työssä ei kauheasti ehdi muuta elämää harrastamaan, mutta toisaalta on hienoa, että saa kunnolla keskittyä yhteen asiaan. Tykkään siitä, että olen päässyt tekemään hyvin erilaisia juttuja. Laulu ja tanssi ovat aina ekstraa ja vaikka ne ovatkin hiukan ydinalueen laidalla, niistä saa kovasti energiaa.

Yksi taiteen maailmaa eniten ravisuttaneita asioita vuosikymmeniin on ollut kansainvälinen Me too -kampanja, joka on nostanut tapetille seksuaalisen ahdistelun.

– Ensimmäinen ajatukseni oli, että tuleeko tämä todella ihmisille yllätyksenä, Huttunen kertoo.

– Kyllä asia on erityisen tärkeä, jos ihmiset eivät osaa erottaa flirttailua ahdistelusta. Tärkeätä on kuitenkin muistaa sekin, ettei Facebook ole mikään oikeuslaitos.

Huttunen sanoo ahdistelun olleen omassa lähipiirissään hämmentävän tavallista.

– Lievimmillään puhutaan liian henkilökohtaisista tekstiviesteistä ja pahimmillaan epämieluisasta koskettelusta tai työtarjouksesta, johon liittyen selvästi odotetaan jonkinlaista vastapalvelusta.

– Yleisesti on pitkään ajateltu, ettei näistä asioista vain pidä välittää. Kampanja on saanut aikaan konkreettisia asioita ja esimerkiksi elokuva- ja tv-alan julkaisema ohjeistus on erittäin hyvä.

Huttunen on mukana myös Anna Krogeruksen näytelmässä Kuin ensimmäistä päivää, jonka ensi-ilta on tänä viikonloppuna. Esitys on kirpeästi puraiseva komedia, joka kertoo tehokkuusvaatimusten kourissa kärvistelevästä vanhusten hoitokodista.

– Aihe on hyvin ajankohtainen ja tällaista juttua tehdessä tulee suuri halu kunnioittaa oikean elämän esikuvia.

– Uskon, että teatterilla voidaan saada ihmiset ajattelemaan ja muodostamaan omat mielipiteensä asioista. Näytelmässä ei esitellä pelkästään tilastoja ja faktoja, vaan mukana on myös empatian kokemus.

Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa monet pienet näyttämöt taistelevat elämästään, eikä vähän isommillakaan ole helppoa.

– Hienoimpia asioita suomalaisessa teatterissa on, että sitä on tarjolla lähes kaikkialla. On tärkeää, ettei siitä tule vain eliitin lajia. Suuret ja näyttävät musikaalit saattavat luoda sellaisia mielikuvia, että teatteri on tosi kallista.

– Oli mahtavaa seurata, kun 8. luokkalaiset taidetestaajat tulivat katsomaan esitystä ja nähdä, kuinka teatteri innostaa, koukuttaa ja hurmaa. En usko, että teatteri koskaan kuolee, kunhan se pysyy ihmisten tavoitettavissa.

Julkaistu: 26.05.2018 07:25
Multiple images

Kaurialan koulun 8-luokkalaiset venäjänkielen - ja kuvataiteen ryhmien oppilaat tekivät opintomatkan Pietariin 23.–27.4. Matkalla oli mukana 17 oppilasta, neljä vanhempaa ja kaksi opettajaa.